— Minä en ymmärrä teidän juriidillista mongerrustanne, vastasi Daniel tuimasti. — Minä tahdon saada pojan kuritushuoneeseen, siinä kaikki.
— Ette siis vaadi mitään korvausta?
— Luuletteko, että tyttäreni kunnian voi kullalla maksaa? Luuletteko minun tahtovan yhtä ainoata hänen kirotuista kolikoistaan? — huudahti Daniel vihaisesti.
— Hyvä! Älkää vaan kiivastuko! sanoi asianajaja. — Pidämme siis sen rikosasiana. Siinä tapauksessa teidän on ensin hankittava vangitsemismääräys raastuvasta, ja sitten saa yleinen syyttäjä hoitaa asian.
— Ei, kiitoksia, vastasi Daniel pilkallisesti.
— Kuinka niin? Onhan hän kaupungin etevimpiä lakimiehiä, ja teille ei se maksa mitään…
— Ei, sen miehen me tunnemme liian hyvin, keskeytti Daniel. — Hän ajoi hiljattain erään ruotsalaisen asiaa, joka oli pahasti loukannut itsensä pudotessaan telineiltä siitä syystä, että nauloja oli liiaksi säästetty. Mutta miten kävi? Joo, rikas pomo pääsi vapaaksi eikä ruotsalainen saanut penniäkään vahingonkorvausta, vaikka turmeli terveytensä iäksi päiväksi.
— Mutta asianajajahan voi olla aivan viaton. Asia ei ehkä ollut selvä, mahdollisesti ruotsalainen oli itse ollut huolimaton.
— Niin se aina selitetään. Köyhät eivät koskaan saa oikeutta. Se mies on rikkaiden kanssa liitossa; siinä koko juttu!
— No niin, jos ette tahdo kääntyä hänen puoleensa, on asia ajettava sivili-juttuna, se tahtoo sanoa teidän on haettava vahingon korvausta. Te voitte silloin käyttää toista asianajajaa, mutta poikaa ette saa kuritushuoneeseen — siinä tapauksessa.