— Kuinka suloista, kuinka ihanaa — kuiskasi hän. — Pankaa ne nyt laseihin päänaluksen kummallekin puolelle, niin saan maata ruusujen ja kielojen keskellä, antakaa minulle muutamia. Ja tuokaa sitten viuluni! Soitto ja kukat kuuluvat yhteen.
Isäntä toi viulun sillä aikaa, kun hänen vaimonsa järjesti kukkia.
Kyynel vierähti Linnerin poskelle, kun hän tarttui käyrään.
— Hyvästi, viimeinen, ainoa ystäväni — sanoi hän hiljaa ja suuteli viulua. — Kun minä kuolen — lisäsi hän kääntyen isäntään päin — niin antakaa tämä Arne Nilsenille ja sanokaa, että soitan hänelle elämän onnea… Ja nyt… vielä yksi pyyntö! Te olette ollut niin hyviä minulle; älkää sentähden pahastuko, että minä pyydän teitä jättämään minut vähäksi aikaa yksikseni. Tahdon nauttia kukkien tuoksusta ja unhoittaa nykyisyyden. Tahdon muistella lapsuudenaikoja ja Jennietä… Ja niin avaa ehkä Pietari mieluummin oven minulle, kun tulen ruusujen ja kielojen tuoksussa, kuin jos haisisin oluelta ja juustolta — lisäsi hän leikillisesti.
Isäntä nyökkäsi vaan ja poistui vaimoineen varpaillaan hiipien. He pysähtyivät oven taa jättäen sen raolleen. He pelkäsivät hänelle jotain tapahtuvan.
Huoneessa oli kauan aivan hiljaista; sairas puheli kuiskaten itsekseen. Sitten kuului heikko, värisevä ääni viulusta. Linner koetti soittaa erästä kappaletta, mutta voimat pettivät.
— Loppu, loppu — huokasi hän. Sitten oli taas kaikki hiljaista. — Jennie, Jennie, tahdotko ottaa vastaan minut, kun tulen — huudahti hän. — Soittoa, kukkia, kieloja ja ruusuja… ne rukoilevat puolestani… ne… kukat… ovat sinulle…
Äkkiä nousi hän istumaan vuoteellaan.
— Me voitimme, eikö niin, me voitimme — huudahti hän.
Kuului räiskäys, viulu putosi lattialle synnyttäen valittavan äänen. Isäntä riensi vaimoineen sisään. Linner makasi — kuolleena. Toisella kädellään piteli hän vielä käyrää. Hän ei ollut koskaan näyttänyt niin kauniilta. Poskien tumma puna oli kadonnut ja sijaan tullut kuolon kalpeus. Tuuhea tukka muodosti seppeleen hänen päänsä ympärille. Ruusut tuoksuivat hänen vieressään, punaset ja keltaset, ja kieloja oli pudonnut hänen rinnallensa.