— Noo, hän viihtyy totta tosiaan yhtä hyvin minun tupakkani, kuin teidän silkkihameittenne seurassa, vastasi hän taisteluhaluisesti.
— Sinä tuomitset muita itsesi mukaan, Plummer, mutta meillä on toden totta tärkeämpiä asioita mietittävänä, kuin Byronin tutkiminen, kuten sinä sitä kutsut, väitti mrs Plummer.
— Tärkeämpiä asioita? Mitä tärkeitä asioita ne olisivat? — murisi
Plummer.
— Etkö sitten näe sitä mahdollisuutta, mikä tarjoutuu meille nyt,
Plummer? Etkö ole huomannut mimmoista huomaavaisuutta kreivi osoittaa
Fannylle? Missä sinun silmäsi ovat? — Ja mrs Plummer pudisti päätään.
— Minä totisesti luulen, että teillä on taas tekeillä jotain naimapuuhia, vastasi Plummer. — Tuskin te osaatte muuta ajatellakaan.
— Ajattelehan, Plummer, miltä tuntuisi päästä Ranskaan, tulla vastaanotetuksi linnassa, joutua ranskalaisen aatelin sukulaiseksi ja seurustella heidän kanssaan! Se se olisi jotain, Plummer.
— Minä puolestani jään mieluummin paratiisiini, sanoi Plummer. — Mutta tehkää, miten tahdotte! Jos voitte saada sen toimeen, niin kernaasti minun puolestani… Hän on hauska mies, hän!… Sitte ne söivät minut… Ha, ha, ha!… Se on mainiota!
Mrs Plummer katsoi ihmeissään miestänsä. Oliko hän juovuksissa?
— Minä en voi käsittää, kuinka sinä voit katsoa asian niin vähäpätöiseksi. Minua tulee se pitämään valveilla koko yön, sanoi hän.
— Minua ei ainakaan, vastasi Plummer ja haukotteli.