— Bravo, Linner! Bravo! — huusivat muutamat kuulijat ja paukuttivat käsiänsä.
— Nyt ne idiootit paukuttavat, ennenkuin tietävät, mille paukuttavat, huudahti Linner pilkallisesti.
Hän suoristi itseänsä, tarttui viuluunsa ja sulki puoleksi silmänsä. Hetkisen seisoi hän siinä asennossa. Sitten kuului heikko, väräjävä ääni viulusta, se paisui, tuli yhä vahvemmaksi ja yksi helkkyvä kansanlaulu seurasi toistansa kohisten hurjassa epätoivon ja repäisevien epäsointujen sekamelskassa. Linner seisoi edelleen suletuin silmin ja suuret kyyneleet vierivät pitkin hänen poskiansa, mutta hän soitti, rajusti, hillittömästi. Samassa kreivi ja Frank astuivat aitauksen sisäpuolelle. Heti alkoi kuulua pienien pöytien luota: "Halloo Frank!" — ja useimmat nuorista miehistä tulivat heidän luoksensa ja Frankin täytyi esitellä heille uuden vieraan. "Kreivi Ducroix, — mr Bentley, mr Simpson, — mr Hove j.n.e." "Happy to know, — happy to see you, — happy to make your acquaintance, Sir!" kuului joka suunnalta.
Mutta samassa kuului viulusta yksi ainoa särähtävä ääni. Linner oli avannut silmänsä.
— Ei, Jumala minua rangaiskoon, jos minä soitan jotain kunnollista tuollaisille idiooteille, jotka eivät voi pitää suutaan kiinni.
Ja nyt alkoi hän pilkallisesti vääristellen soittaa Yankee-doodlea laulaen ja tipsutellen ympäri estraadia. Yleisö nauroi ja taputti käsiään.
— Niin, niin, tää on juuri sopivaa teille! Se on amerikalaista musiikkia; mutta te ette voi ymmärtää sydämen syvimpiä tunteita; siihen te olette liiaksi muokkaamattomia… Mikä herätti teidän keskuudessanne sellaisen hälinän, mikä pani teidät köyristelemään selkiänne ja kumartelemaan aivan kuin olisitte katkeamaisillanne? Minä olin kuulevinani sanan "kreivi". Arvatenkin joku europalainen manto, joka on lähetetty tänne häväistysjuttuja pakoon. Ja nuori, vapaa tasavaltainen Amerika ryömii heti polvillaan kuullessaan tuollaisen nimen. Hävetkää! hävetkää, te nuoret amerikalaiset. Nouskaa! Tuntekaa ihmisarvonne! Tehän olette päässeet kauemmaksi kuin vanha Europa, joka taistelee vielä kreivien, paroonien ja muun roskan kanssa!
Naurunräjähdys keskeytti hänet.
— Antakaa hänelle anteeksi, hän on juovuksissa, kuiskasi Frank kreiville.
— Hänhän on verraton! Esitelkää minut hänelle, sanoi kreivi.