— Niin, hän oli kauhea, sanoi äiti katsoen hänen jälkeensä ikkunasta, kun hän arastellen hiipi pitkin seiniä. — Konsulin virkistysjuoma, se oli alku, mutisi hän. — Mies raukka! Jos voimme tehdä jotain hänen hyväkseen, Agnes, niin sitä emme saa laiminlyödä. Se on meidän velvollisuutemme.
VIII.
Muutamia päiviä kului Plummerilla ilossa ja humussa. Ajeluretkiä pantiin toimeen Fort Snellingiin ja Minnekakaan, höyrylaivamatkoja Minnetonkaan, ja kutsuja saapui niin paljon että enemmän kuin puolet täytyi hyljätä. Kreivi oli itse rakastettavaisuus, ja koko Plummerin perhe oli ihastunut häneen. Itse Plummer sai mielestään hallita ja vallita häntä aivan liian vähän, mutta hän ei uskaltanut kovin usein kutsua häntä "paratiisiin", sillä hänen vaimonsa piti tarkasti silmällä kreivin pienintäkin liikettä ja toisinaan koetti sovittaa niin, että hän jäi kahdenkesken Fannyn kanssa. Kreivi oli aivan kuin kummirakko. Hän sopi kaikenlaisiin olosuhteisiin. Hän osasi etsiä kaikkien heikot puolet ja tiesi asettua itse aina sen mukaan. Hän tutki klassillista kirjallisuutta Plummerin kanssa kirjastohuoneessa, keskusteli piikahuolista rouva Plummerin kanssa, istuskeli jasmini- ja ruusutarhoissa Fannyn kanssa ja syventyi Minneapoliksen mysterioihin Frankin seurassa. Kaikki olivat Plummerin kanssa yksimielisiä siitä, että hän oli peijakkaan hauska mies.
Charles Bradford älysi kyllä mrs Plummerin ja Fannyn liehakoimisen. Mutta hän ei ollut selvillä siitä, koskiko se vaan hänen kreivinarvoansa, vai hänen persoonaansa. Tekisikö hän nyt tuon epätoivoisen hyökkäyksen saavuttaakseen onnen, sillä ennen pitkää tulisi hänen salaisuutensa paljastetuksi, sanomalehti-urkkija pitäisi siitä kyllä huolen. Jos hänen onnistuisi sitoa Fannyn itseensä ja kihlaus tulisi julaistuksi, ennenkun salaisuus tulisi päivän valoon, voisi hän sillä keinoin saada jotain turvaa. Herra Plummer ja hänen vaimonsa tekisivät luonnollisesti kaiken voitavansa vaientaakseen huhuja ja pelastaakseen tytärtään kaikenmoisilta paljastuksilta. Ja jospa nyt Fanny todellakin rakasti häntä! Mahdollisesti voisi sovinto joskus aikaa myöten tulla, jos hän nyt todellakin saisi pyydystetyksi tuon kultalinnun, joka päällepäätteeksi oli vielä kauniskin. Ikäänkuin unessa kangasteli hänelle toiminimi Plummer & Bradford. Tällaiset ajatukset pyörivät sekaisin sir Charleksen aivoissa, kun hän illalla makasi sängyssään ja mietiskeli päivän tapahtumia.
Eräänä päivänä sanoi mr Plummer päivällispöydässä:
— Tänään tuli konttooriin sähkösanoma, joka oli osoitettu
Sir Charles Bradfordille "in care of" Plummer & Compani.
Tunnetko jonkun sellaisen henkilön Frank? Lähetin sen takaisin
päällekirjoituksella: vastaanottaja tuntematon.
Kreivi ei voinut sille mitään, että heikko puna kohosi hänen poskilleen. Oli selvää, että sähkösanoma oli hänen herraltaan, oikealta kreiviltä. Jos hän ei perisi sitä, voisi hänen käydä hullusti; kreivihän voi saapua sinne päätä pahkaa.
— Minun täytyy saada se sähkösanoma, sanoi hän naurahtaen. Minä olin Chicagossa aivan onneton nimeni takia, jota yankeet eivät koskaan osanneet lausua. Silloin ehdotti eräs ystäväni, että minä ottaisin nimekseni Charles Bradford, ja minä teinkin sen, luonnollisesti pilan päiten. Otaksuttavasti se on hän, joka tahtoo jatkaa ilveilemistä.
Charles sai sähkösanomansa. Se oli kirjoitettu ranskaksi ja kuului:
"Mitä hullutuksia ne ovat, joista sanomalehdet kertovat? Pikaista selitystä vaaditaan.