— Minä olen aivan yhtä mieltä kuin tekin, mrs Plummer, vastasi rouva Pryts tyynesti — ja luulen, että Agneksen suhteen voitte olla huoleti. Hänen kasvatuksensa on ollut sitä laatua, että hän on teidän poikaanne paljon etevämpi niin yleissivistykseen, kuin tietoihinkin nähden, ja minun luullakseni sellainen avioliitto, jossa vaimo on miestä korkeammalla sivistysasteella, ei voi olla onnellinen.
Mrs Plummer aivan ällistyi. Hänhän oli juuri tarkoittanut päinvastaista.
— Niin, katsokaas, Frank voi milloin hyvänsä saada vaimon kaupungin rikkaimpien ja arvokkaimpien perheiden tyttäristä. Sentähden ei hänen minun mielestäni tarvitse alentua ottamaan puolisoa vieraasta kansallisuudesta.
— Minä olen teidän kanssanne täydellisesti yhtä mieltä siitä, että on niin paljon, kuin mahdollista pysyttävä omassa kansallisuudessa. Maku ja elämän käsitys ovat aivan erilaiset niillä, jotka lapsuudestaan saakka eivät ole kasvaneet samassa maassa. Toivon, että Agnes, jos hän joskus menee naimisiin, pysyisi omassa kansallisuudessaan.
— Otaksun siis saavani teistä tukea, mrs Pryts, sanoi mrs Plummer. — Minua ilahuttaa, että pääasiassa olemme yksimielisiä. Koettakaa niin paljon kuin mahdollista pitää tytärtänne erillään minun pojastani. Ja nyt hyvästi; olen iloinen, että tulin tuttavuuteenne. Ja polviaan lyykistäen poistui mrs Plummer.
X.
Fanny Plummer hämmästyi saadessaan eräänä iltana kirjeen. Ovikello soi ja eräs omituisen näköinen mies kysyi hyvällä englannin kielellä, oliko se Plummerin talo. Saatuaan siihen myöntävän vastauksen, kysyi hän, oliko se, jota hän puhutteli, miss Fanny Plummer, ja kun hän tähänkin kysymykseen sai myöntävän vastauksen, veti hän taskustaan esille kirjeen ja ojensi sen hänelle. Miehellä oli tavattoman tumma iho, kauniit, säännölliset kasvonpiirteet ja villit ruskeat intiaanin silmät. Tukka riippui alas hartioille, ja sitä peitti leveälierinen, kultanauhalla ympäröity harmaa hattu. Muuten oli hänellä aivan tavallinen, sivistyneen ihmisen puku. Kokonaisuudessaan oli hän niiden puoskarien näköinen, jotka nimittävät itseään intiaanilääkäreiksi, ja jotka katujen kulmissa pitävät esitelmiä ja myyvät laastaria ja lääkkeitä, joiden pitäisi parantaa kaikki taudit.
Annettuaan kirjeen, kysyi hän mr Plummeria, jonka kanssa hän tahtoi puhua. Kun mr Plummer oli juuri mennyt ruoalle, käskettiin hänen mennä "paratiisiin" odottamaan. Mutta Fanny riensi huoneeseensa, sillä hän aavisti, mistä kirje oli. Hänen mielestään käsiala oli samanlaista, kuin siinä kirjeessä, jonka hän löysi Charles Bradfordin huoneesta. Ja se olikin häneltä ja kuului:
"Rakas Fanny!
Minä uskallan vieläkin kutsua sinua näin, vaikka en tiedä vihaatko, vai rakastatko minua. Osoittaakseni kuinka rajattomasti luotan sinuun ja hyvään sydämeesi, jätän itseni sinun käsiisi. Ilmaisen sinulle piilopaikkani. Sinä voit nyt yhdellä sanalla saattaa minut poliisin käsiin, jos sinä ja perheesi tahdotte kostaa minulle. Oleskelen pohjois-Wisconsissa ja työskentelen eräässä isäsi entisessä sahassa, millä hän on pannut perustuksen rikkauksilleen. Niin pian, kun olen ansainnut niin paljon, kuin isältäsi lainasin, lähetän heti rahat hänelle. Viihtyisin täällä hyvin, jos vaan tietäisin, kuinka te kaikki voitte, mitä vanhempasi ajattelevat siitä valitettavasta tapauksesta, ja mitä sinä minusta ajattelet. Jos saisin elää siinä toivossa, että annatte minulle anteeksi, olisin onnellinen. Onko se todellinen kreivi etsinyt minua? Minulla ei ole hänelle mitään velkaa. Hän käyttää korkeata asemaansa vaan piinatakseen minua. Olen iloinen, että olen päässyt hänen kynsistään. Mutta teitä vastaan hyvät, unhottumattomat ystäväni, olen rikkonut, enkä saa rauhaa ennen, kun olette antaneet minulle anteeksi. En voi oikein kirjoittaa ennen, kun sen tiedän enkä uskalla kirjoittaa niin, kuin sydämeni käskee. Jos muistuttaisin sinulle sitä onnellista hetkeä, jona tunnustit rakastavasi minua, pelkäänpä, että repisit kirjeeni kappaleiksi ja ajatteleisit, että olen hävyttömin olento maan päällä. Siksi en uskallakaan puhua mitään rakkaudestani, joka on aivan yhtä tulinen, kuin sinä onnen päivänä, jolloin Charles Bradford teki uskaliaan yrityksensä. Jos tahdot kirjoittaa minulle muutamia sanoja, niin lähetä tämän kirjeen tuojan mukana. Hän on eräs half-breed, hän työskentelee samassa sahassa, kuin minäkin. Hän sanoo tuntevansa mr Plummerin ja matkustavansa Minneapolikseen puhellakseen hänen kanssaan eräästä liikeyrityksestä. Ei ole viisasta luottaa postiin, sillä se voi johtaa minun jälilleni. Suurimmalla jännityksellä odotan vastausta, tulkoon se joko tulevaisuuden toivojeni kuolemantuomiona tahi onnen aamusarastuksena.