— Ja minä sanon sinulle, äiti, että jos sinä vastustat minun onneani, kuten tähän asti, niin saat itse vastata seurauksista, keskeytti Frank kiivaasti.
Plummer karisteli kurkkuansa merkiksi siitä, että hän oli saanut tarpeeksi ja nousi pöydästä mennäkseen konttooriin.
— Kas niin, Plummer, aiotko todellakin jättää minut yksin tämän onnettoman kirjeen kanssa? — huudahti mrs Plummer, — Mitä aijot tehdä? Et suinkaan antane asian mennä menoaan. Etkö voi kuulustella depooteilta, ehkä joku siellä olisi nähnyt hänet ja tietäisi mihin päin hän on matkustanut? Etkö voi käyttää poliisin apua?
— En — sitä en aijo tehdä, vastasi mr Plummer. — Emme huoli sillä asialla vaivata itseämme. Odotamme yksinkertaisesti, kunnes hän joutuu naimisiin, sillä sitä kai hän tahtoo, ja sitten kun hän ilmoittaa olinpaikkansa, kirjoitamme ja pyydämme heitä tulemaan kotiin. Sitten otamme Charleksen business'iin, ja sitten on kaikki hyvin. Nyt voit kertoa, että olemme lähettäneet Fannyn pienelle huvimatkalle.
Ja Plummer vilkutti viekkaasti silmiään ja meni tiehensä.
Frank poistui myös, ja mrs Plummer istui yksinään majesteetillisuudessaan.
Mutta sen sijaan, että olisi antautunut epätoivoon, käski hän valjastaa hevoset ja lähti ajelemaan.
XII.
Frank oli ruvennut rentustelemaan. Hän oli usein öisin ulkona, ja väitettiin hänen kuleskelevan sangen siivottomissa paikoissa. Agneksen varma kielto sekä äidin valitusvirret suututtivat ja ärsyttivät häntä. Hän huomasi, että hänen täytyi luopua koko ajatuksesta, ja vasta sitten, kun hän oli sen päätöksen tehnyt, tuli hän kaikesta välinpitämättömäksi. Hän oli väliin tullut liian myöhään konttooriin, ja se oli isän mielestä liikaa. Silloin isä läksytti häntä aika tavalla ja sanoi, että hänen oli jätettävä sellaiset tyhmyydet. Hänen mielestään oli nuorella miehellä kylläkin oikeus huvitella hiukan, mutta se ei saanut tapahtua liikkeen kustannuksella.
Eräänä aamuna sattui Frank menemään ulos kyökin kautta, ja hän näki silloin palvelustytön, Dina Nilsenin seisovan pesupunkan vieressä. Hän hieroi niin, että saippuavaahto roiskui voimakkaiden käsivarsien ympäri. Ihmetellen seisahtui Frank ja tarkasteli hetkisen häntä, ollen muka hakevinaan jotain. Sellainen kaunis vartalo! Olkapäät olivat pyöreät ja häikäisevän valkoiset, lantiot voimakkaat, ja selvästi huomasi, ettei kureliivi ollut saanut turmella hänen luonnonkaunista ja hyvin muodostunutta vartaloansa. Kasvot punoittivat kovasta työstä ja uhkuivat terveyttä. Hän ei ollut koskaan huomannut häntä niin kauniiksi. Hän ei ollut pitkä ja solakka, kuten Agnes, mutta täyteläinen ja hyvin muodostunut. Frank nautti niin kauan, kun mahdollista tästä näystä, ja kun hän vihdoinkin poistui, seurasi hänen kuvansa häntä niin, että hänen täytyi useampaan kertaan laskea jokaisen sarekkeen konttoorikirjoissa, kun ajatukset tahtoivat harhailla tuon kuvan ympärillä. Siitä päivästä saakka koetti Frank asettaa pyydyksiään Dina Nilsenin tielle.