"Kuka isäsi oli?"
"En ole isääni nähnyt".
"Entäs äitisi?"
"En tunne äitiäni".
"Mistä olet kotoisin?"
"Oo — minä löydettiin jostain tien varrella, jouduin sitten köyhäinhoidon huostaan tuolla itäpuolella ja muutamain hyvien ihmisten kasvatteeksi".
"Miksi sinä karkasit niiden luota?"
"En minä karannut, vaan onhan minussakin häpeätä. Enhän minä, pitkä ja vahva kun olin, voinut juosta edestakaisin kasvatus-isäni ovissa ja syödä häntä talosta pois, köyhä mies kun hän oli. Minun täytyi mennä ulos palvelemaan, ja nyt olen kulkenut seudusta toiseen päivätyössä, koettanut elämää monin tavoin ja pahaa kärsinyt. Mutta nyt, kuten näet, makaan tässä enkä pääse minnekään".
Gunnar ei vastannut kohta, mutta katseli häntä kauan. Rupesi sitten nyppimään peitettä. "Mitä lajia väkeä ne olivat, joiden luota sinä tulet?" kysyi hän viimein, "olivatko he Raamatun ystäviä?"
"No sen asian laita oli nyt niinkuin tavallisesti. Kyllä minua pidettiin kirja kourassa sekä kotona että koulussa".