Eräänä päivänä, kun Liv istui tuvassa, tuli Aslak juosten.
"Heisan, tyttö! nyt saat kuulla lystiä! Sinä olet käsketty häihin tänään Nils Aakremin luo".
Livin silmät säteilivät, hän hyppäsi tuolilta.
"Onkohan se mahdollista? Onko mokomaa kuultu? Kuinka se on tapahtunut?"
"Niin, sitä en tiedä, mutta kutsuttu sinä olet, ja nyt saat kiireesti koristaa itseäsi, sillä matka on pitkä".
Liv oli jo kynnyksellä, mutta seisahtui yht'äkkiä ja kääntyi.
"Ehkä minun ei pitäisi mennä, Aslak, isä ei varmaankaan siitä pitäisi".
"Isäsikö? Hän ei vielä saavu kotia muutamiin päiviin ja mitä ei silmä näe, se ei sydäntä loukkaa".
Liv epäili hetken. "Mutta kun ei vaan tämä olisi hullusti?"
"Hullustiko? Mitä hullutusta se olisi?"