"Et sinä saa jäädä kotia minun tähteni, mun täytyy sitten mennä yhtä kaikki; mutta maito-astiat minun piti pestä, se on tänä päivänä tehtävä".
"No sinä saat tulla sitten kun olet valmis, minun täytyy kohta lähteä matkaan, Arvaappas kuinka hupaista tulee, Per on kyökkipäällikkönä ja siellä tulee olemaan hyvää ruokaa ja kaksi soittoniekkaa, hevosia valjastettuina sinisten ja punasten kärryjen eteen, vanha pappi saarnaa, ja siellä on koreita naisia — usko pois, siellä on hauskaa".
Livin kasvot säteilivät ilosta.
"Oi, ei! Minä olen jo sitä kaikkea näkevinäni".
"No sinä tulet siis varmaan?"
"Varmaan".
Aslak sai juhlapuvun yllensä ja lähti kylään.
Kuinka Liv hymyili ja lauleli hänen mentyänsä! Hän juoksi edestakaisin pyttyjen ja sankojen kanssa kepeästi kuin västäräkki, ja työ kului nopeammin kuin koskaan ennen. Illan lähestyessä oli hän valmiiksi koristettu ja niin kaunis että oikein säteili. Tämä ilta tulee hauskaksi, ajatteli hän, kun pani viimeisen astian hyllylle ja juuri oli pujahtaa ovesta ulos. Samassa tämä avataan ja siinä seisoo Gunnar, hänen isänsä.
Oli ikäänkuin salama olisi iskenyt Livin rintaan, hän kävi veripunaiseksi ja seisoi kuin kivettyneenä laattialla.
Gunnar jäi kynnykselle seisomaan ja katseli hämmästyneenä ympärillensä.