Liv oli noussut ovea lukitsemaan; samassa kuuli hän jotain rapinaa ulkopuolelta. Hän tirkisti ulos pimeyteen, vaan ei voinut mitäkään havaita. "Onko täällä kukaan?" huusi hän.
"Oi Herra Jumala; antakaa mun päästä sisään, muuten minä kuolen viluun", kuuli hän jonkun ruikuttavan, ja sisään hiipi eräs mies, ryysyinen ja märkä, selässä mytty, joka oli sauvan päähän kiinnitetty. Gunnar tuli laattian yli katselemaan vierasta. Hän näytti olevan kahdenkymmenen vuoden paikoilla, vaikka seisoi siinä kyyryssä oven suulla ja vapisi. Kasvot olivat ilmasta ruskeutuneet, hiukset suorat ja sysi-mustat, vaan muuten ei ollut helppoa päästä selville hänen muodostaan, kun hän yhä loi silmänsä maahan ja veti päätänsä alas olkapäitten väliin.
"Uh — - mikä ilma!" sanoi hän ravistaen itseänsä, "mutta täällä on lämpöinen ja hyvä".
"Istu takan ääreen ja katso että tulet vähän kuivemmaksi", sanoi
Gunnar, toimittaen miehelle sijaa. Vieras astui sinne päin.
"Mistä mies tulee?" aloitti Gunnar, pistäen muutamia oksia tuleen.
"Oo — tulen tunturin toiselta puolelta", sanoi vieras.
"Paha ilma kulkeville tänä päivänä".
"Niinpä kyllä oli", huokasi mies itkun äänellä. "Nyt minä olen käynyt tänään noin 4 peninkulmaa, eikä ole ollut leipäpalastakaan suuhun pistää. Jumal' auttakoon, kuinkahan tämä päättynee, ja minä olen käynyt sairaaksi ja jalat haavoille; jos minun pitää taas mennä ulos tänä yönä rajuilmaan, niin terveyteni varmaankin on menetetty. Jalkojani särkee niin että tuskin saan niitä jälkeeni vedetyksi, ja väsynyt olen uupumiseen asti. Mutta jos sinä tahtoisit antaa mulle yösijaa täksi yöksi, vaikkapa nurkassa tuossa, niin kiittäisin sinua niin, että — —". Vieras ei saanut muka sanotuksi sen enempää itkusta, ja hieroi silmiänsä käsillä. Gunnar seisoi nojaten seinää vasten ja katseli häntä.
"Kyllä kai siihen neuvo keksitään, arvaan minä", sanoi hän viimein, "mutta miksi menit ulos tällaisessa ilmassa?"
"Täytyy lähteä ulos kun ei ole mitään saatavaa enää siellä, missä ollaan", sanoi onnetoin, mutta katsomatta ylös, "kun ei ole leipää enää, eikä voi kivestä elää".