Aamulla joukon piti lähteä eteenpäin. Aslak sai kuitenkin muutamia miehiä avukseen, kantamaan Liviä pajuista tehdyillä paareilla alas lähimpään talonpoikais-taloon; sillä hän oli vielä niin voimaton ett'ei jaksanut paljon mitään. Guro tahtoi seurata heitä. Hän ei voinut luopua pojastaan, sanoi hän, ja voisi kenties tavalla tai toisella olla hyödyksi. Hän oli erinomaisen lempeä ja ystävällinen tänään, vanha Guro, käydessään paarien vieressä, loruillen ja silloin tällöin luoden silmäyksen täynnä kostoa Liviin, joka makasi sairaana paareilla. Aslak ei huolinut hänen loruistaan, piti vaan huolta siitä, että miehet kantoivat varovasti, ja katseli lasta; jonka hän oli pannut nutun alle. Muuten oli hänen mielensä raskas ja synkkä. He saapuivat erääsen taloon ja Liv sai asunnon siellä muutamaksi päiväksi, kunnes tulisi terveeksi jälleen. Hän laskettiin sänkyyn ja Aslak piti itse huolta siitä että hän sai maata hyvästi. Miehet menivät, mutta Guro oli hiipinyt taloon ja istui kyyryssä oven vieressä. Aslak kääntyi tuolilla.
"Olihan sinun meneminen häihin tänään, äiti", sanoi hän.
"Minä olen mieluummin sinun luonasi nyt", vastasi Guro.
"Täällä on ainoastaan tilattu sijaa kahdelle", sanoi Aslak vitkastellen.
"Voithan sitten tilata kolmannenkin".
Aslak puri sormiansa. "Sinun on varmaankin parempi olla häissä", sanoi hän viimein.
Guro ei vastannut. Mutta hetken kuluttua nousi hän ja näytti entistään pitemmältä sauvansa nojassa. "Minä näen että tahdot päästä minusta", sanoi hän, "hyvä — minä menen, mutta jäähyväiseksi tahtoisin mielelläni lausua sinulle muutaman sanan. Tule tänne!" huusi hän käskien ja osoittaen kädellään, "minä olen myöskin tilannut sijaa ainoastaan kahdelle".
Aslak nousi tuolilta ja meni totellen hänen luokseen. Liv kuuli sängystä heidän kuiskaavan. Mutta puhe kiihtyi kiihtymistään. Guro uhkasi ja Aslak piti puoltansa. Viimein ovi kuultiin lyötävän lukkoon. Guro oli mennyt ja Aslak palasi kasvot tulisina vihasta. Hän kävi istumaan sängyn viereen, otti Livin toisen käden ja katseli suoraan hänen silmiinsä, vaan ei sanonut mitään, hengitti vaan syvään.
"Ken oli tuo vanha vaimo?" kysyi Liv hiljaa.
"Se oli äitini", vastasi Aslak lyhyesti.