"Minä puhuin totisesti, sillä minä keskustelin juuri isäni kanssa siitä että hän hakisi itselleen apua nyt kun jo vanhaksi tulee".
"Voi — voi — jos sinä voisit minua auttaa, niin en sitä unohtaisi niin kauan kuin elän. Sinä näytät niin hyvältä, puhu isäsi kanssa ja puhu puolestani. Sano hänelle kuinka olen kärsinyt, sano hänelle kaikki mitä nyt tiedät".
"Kyllä sen mielelläni teen, jos tahdot; mutta nyt saat panna maata, olet kaiketi hyvin väsynyt". Ja Liv nousi mennäksensä.
"Se on totta, jos minä uskaltaisin kysyä, mikä on nimesi?" kysyi Aslak.
"Nimeni on Liv".
"Liv? Se oli kaunis nimi. Se sopii sinulle, sinä olet niin päivän valkoisen ja lempeän näköinen".
"Niinkö arvelet?" sanoi Liv hymyillen.
"Ja nyt et saa pahastua vaikka, vieras kun olen, olen puhunut sinulle niin suoraan".
"Minusta juuri on hauskaa joskus puhella jonkun kanssa, täällä ylhäällä niin harvoin tapaa ihmisiä, näetkös".
"Kiitos siitä sanasta; vaan ei jokainen huolisi hoitaa niin halpaa miestä, kuin minä olen".