Jon vähän puri huultansa. — Saat lähteä, kun lupaat tehdä, mitä nyt sanon: sinun pitää lukea Isä meidän aamuin illoin, sinä et saa maistaa viinaa, et saa käyttää puukkoa suuttuissasi, et saa antaa kehumisen lumoa itseäsi etkä saa liian kauvan laskea pilaa tyttöin kanssa.
Torger lupasi sen, ja sitten lähti hän matkaan viululaatikko selässä ja ruokapussi olalla.
Hyvän aikaa sen perästä tapasi Jon Karin tiellä.
— Terveisiä voin sanoa sinulle Torgerilta, sanoi hän.
— Kiitosta. Onko hän kipeänä?
— Hän on matkustanut pois.
— Vai niin.
— Hän ansaitsee isot rahat viulullansa naapurikylissä, sanoi Jon. Hän on soittanut kilpaa Lauraasenin ja Knut Hardingin kanssa ja vaihtanut polskia niiden kanssa.
— Hän oli reipas soittamaan.
— Minä kirjoitan hänelle huomenna.