"Ei ei, en minä kauan elä enään", keskeytti Marit häntä; — "ehkä siinä on sinullekin sananen".
Marit nousi, astui eteenpäin laattialla ja katseli kaikkia paikkoja.
Viimein hän seisahtui pienen sivuhuoneen eteen.
"Tuollako hän makasi?" kysyi Marit Eliltä, joka häntä saattoi.
"Niin, siellä", vastasi Eli.
"Ja hän kantoi häntä tämän laattian yli, niinhän sinä kerroit?"
"Juuri niin se kävi".
"Hm — Baard on hänen näköisensä".
"Niin, ei sovi kieltää".
Marit meni ulos käytävään. "Tähänkö hän lankesi?" kysyi hän taas.
"Niin, juuri siinä hän makasi", vastasi Eli.