"Vai niin —" sanoi Marit; "jää nyt hyvin".
"Joko sinun pitää mennä?"
"Niin, nyt mun täytyy katsoa että tulen kotia jälleen", sanoi Marit, "nyt olen valmis".
Baard ja Eli saattoivat häntä ovelle.
"Sunnuntaina käyn Herran Ehtoollisella", sanoi Marit.
"Vai niin — siunaukseksi ja autuudeksi sitten", sanoi Eli.
"Siunaukseksi ja autuudeksi!" sanoi Baard, ojentaen hänelle kättä.
Marit tarttui Baard'in käteen, piti sitä kauan omassaan, katsoi hänen silmiinsä ja nyykytti hänelle päätänsä, mutta ei voinut lausua sanaakaan.
"Kiitos", sanoi hän viimein, "kiitos sulle".
"Mutta etkö tahdo ajaa kotiin, äiti" sanoi Eli, "hevonen on tallissa".
"Viime matkasi Skjölteen ei ollut iloista laatua", sanoi Marit; "saanpa käydä kunnes kaadun".