"No, kaiketi tämä on tapahtunut sentähden, että meistä tulisi pariskunta sitten?" sanoi mies, katsellen veitikkamaisesti tyttöä ja lyöden säärtänsä piiskalla.
"Se ei taida olla niin varmaa", vastasi Marit ja rupesi heiniä haravoimaan.
Mies hyppäsi aidan yli ja heittäysi pitkäkseen likelle häntä.
"Oikein todella", sanoi hän, "niin — — — voit uskoa että olen ostanut kauniin hevosen Balders'issa tänä vuonna — sen vertaista et ole koskaan nähnyt, sääret sillä on niinkuin raudasta valetut ja nahka kuin silkkiä. Nyt olen matkalla hevosmarkkinoille". — Ja mies leikki piiskallaan.
"Vai niin", vastasi Marit.
"Ja sitten lähden Kristianiaan syksyllä — minä myin kaksi ruskoa
Baardsen'ille siellä viime vuonna ja voitin summattomasti rahoja".
"Vai sinä voitit?" vastasi Marit, kuunnellen häntä henkeänsä vetämättä.
"Kahden vuoden päästä ai'on mennä naimiseen, näetkös, ja sinun kanssasi, Marit".
"Vai niin".
"Niin tahdon, mitä sinä siihen sanot?" kysyi mies, nousi ja lätkytti piiskalla.