"I congratulate! I congratulate!"[8] Meni sitten ulos huoneesta eikä tullut sisään enää sinä päivänä. Mutta seuraavana päivänä seisoi Mr. Smith virrassa kalastamassa, ja silloin hän oli yhtä iloinen ja yhtä raitainen kuin ennen. Englantilaisen mentyä Per sattumalta katsoi ulos ikkunasta.
"His! totta tosiaankin, eikö se ole lukkari, joka seisoo tuolla tiellä".
"Mitä vielä?" sanoi Arne katsellen Per'in olkapään yli, "mutta minä luulen että hän tulee tännekin".
Nils Torgersen seisoi tiellä, puri sormiansa ja katsoa törrötti Björnstad'in ikkunoita. Mutta yht'äkkiä astui hän askeleen eteenpäin ja kävi suoraan taloa kohti. Heti sen jälkeen koputettiin ovea. "Tule sisään!" ja sisään astui Nils Torgersen kumartaen ja raapien jaloillaan.
"Hyvää päivää! Hyvää päivää! Kuulin semmoista riemua täältä, että minun täytyi tulla katsomaan mitä on tapahtunut; ja paitsi sitä tahdon tervehtiä vanhoja ystäviä", ja Nils pudisti Arnen ja Karin kättä.
"Täällä on paljon ihmisiä tänään", lisäsi hän, "onkohan totta mitä olen kuullut juteltavan että täällä juodaan kihlajais-olutta tänään, Arne?"
"Se ei ole aivan mahdotointa", vastasi Arne nauraen, "mutta katso että saat istuinsijan, lukkari, sinunkin täytyy olutta maistella".
Arne meni laskemaan olutta maljaan ja lukkari meni toivottamaan onnea morsiusparille.
"Tämäpä hienoa kangasta", sanoi Per, ottaen kiinni lukkarin vaatteista, "käytätkö sinä sellaista arkipäivinäkin?"
"En" — yski lukkari, "tänään oli niin kaunis ilma, ja sitten — minun vanha takkini rupee jo huonolta näyttämään, näetkös".