Ympäristöstä kuului armoton tai katkera naurun tirskutus. Ei Saara vielä ymmärtänyt kaikkia.
— Onko tarkoituksenne jättää minut palkatta koko viikkoisesta rasituksesta? — kysyi hän kyynelsilmin.
— Noudattakaa laitoksen sääntöjä… Neulokaa useampia pareja päivässä… No, saamme kait antaa velan anteeksi… Seuraava, N:o 28!
Saara tungettiin oheen. Sydän tykki ja silmät säihkyivät kiukusta. Hän katseli ympärilleen, ei missään osaa-ottavaisuutta, kukin ajatteli omaa ansiotansa ja riittäisikö se onnellisesti kaikkia tarpeita peittämään. Hän kääri huivin ympärilleen ja lähti. Tälläkö tavalla siis nuo ihmiset rikastuivatkin ryöstämällä, varustamalla ja pettämällä tulokas raukkoja, jotka eivät tunteneet heidän juoniansa ja etsivät heiltä työtä. Syy miksikä useammat olivat niin terveen näköisiä oli siinä, etteivät he viipyneet siellä viikkoa kauemmin. Ja tänlaista tapahtui niin kutsutussa kristillisessä seurakunnassa ja lain turvissa. Hän kertoi kaikki Pekalle, joka suuttumuksesta tykkänään raivostui. Hän tahtoi hirttää, polttaa, säpäleiksi silpoa asianomaiset.
Varhain maanantai aamulla seisoi Pekka tehtaan ovella, pyytäen päästä sisälle. Hänellä oli tärkeitä asioita tehtaan tarkastajalle. Hän osoitettiin toiseen kerrokseen. Tarkastaja tuli, kohteliaasti hymyillen hänelle, mutta Pekka astui uhkaavana hänen eteensä keskilattialle ja huusi, jotta kuului kautta koko kerroksen:
— Tiedättekö olevanne varas, ryöväri, ihmissyöjä joka imee köyhäin vaivasten viimeisen verenpisarankin, jotka antautuvat teidän juoniinne. Tiedättekö olevanne Chicagon suurin roisto, ja se on paljon se. Teidät pitäisi hirtettämän korkeimpaan puuhun, pilkkanauruksi ohikulkeville kunniallisille ihmisille…
Tarkastaja kalpeni ja soitti hätäisesti kelloa. Kaksi miestä syöksyi sisään.
— Ulos tuo mielipuoli! — huusi hän kääntyen selin ja mennen seuraavaan huoneesen.
Mutta Pekka näki, miten työmiehet kumartuivat alemma, vaihtaen keskenään salaisia katseita ja hymyilyjä ja että he itse teossa olivat suuresti kiitollisia hänelle. Nyt oli hänellä täysi työ torjuessaan miehiä päältään. Nousi ankara kahakka.
— Enpä tahtoisi olla sinun takissasi meidän Herramme tuomio-istuimen edessä, — huusi Pekka tarkastajan jälkeen. Mutta samassa viskattiin hän alas käytäviä. Ensin luuli hän säärensä taittuneen, mutta sitten huomasi hän kaikki olevan "all right." Oli vaan saanut muutamia naarmuja ja reiän päähänsä, joka vuosi ankarasti verta, mateli kaivolle ensin ja kömpi sitte kotiin. Oli sydän kumminkin kevennetty, — kosto oli suoritettu, kosto, jonka hän oli velkapää Saaralle, houkutellessaan hänet tuonne varkaan pesään. He päättivät seuraavana päivänä neuvotella Pekan asuntokumppanien kanssa, jotka ehkä tiesivät antaa neuvoja. Omat työnsä unohti Pekka tykkänään. Ensin oli Saaralle saatava vakinaista työtä.