— Tahdon pelastaa hänet, pikku ystäväiseni, — minä tahdon tehdä sen, — vastasi mrs King.
— Ja sairaalle ompelijatarten luona ja kaikille niille toisillekin! — huudahti Saara.
— Tahdomme tehdä sen mitä voimme. Jumala meitä armahtakoon, että teemme niin vähän! — sanoi mrs King kävellen edestakaisin lattialla.
— Jos kaikki olisivat teidän tapaisianne, mrs King, olisi maailma paljon parempi, — sanoi Saara ja suuteli häntä kädelle.
XXXIV.
Saara oli onnellinen. Mrs King'in toimesta oli Lizzie päässyt sairaanhoitajaksi samaan sairaalaan, missä Saara oli ollut, sinne oli myöskin kappaneulojien luota tuotu sairas rauhaan kuolemaan. "Pyhän Kolminaisuuden kasarmi" oli rouva Kingistä saanut suojelusenkelin ja "pyhä kolminaisuus" itse saanut sanomalehdissä kelpo naarmun mr Brownin terävästä kynästä. Kirjoitus herätti suurta huomiota, sillä mr Brown oli yleisesti arvossa pidetty mies; Saara oli hänelle antanut paljon tietoja, joita Pekka vielä oli täydentänyt.
Saara oli kirjoittanut pitkän kirjeen isällensä ja kertoi kuinka hyvin hänellä nyt oli ja koetti selittää, että näin sittenkin oli parasta. Mutta vielä suurempi ilo odotti häntä. Eräänä päivänä, kuin mrs King tuli kotiin, sanoi hän Saaralle:
— Lääkärini tahtoo ehdottomasti minut talveksi muuttamaan joko Floridaan tai Italiaan keuhkojeni takia. Minä valitsen mieluummin Italian. Tahdotko tulla muassani, Saara?
Ilon leimahdus välähti Saaran kasvoilla ja hän tuli aivan huumaukseen. Mrs King hymyili.
— Näen, etten tarvitse mitään vastausta, — sanoi hän suudellen Saaraa otsalle. — Valmista itsesi matkalle; viikon kuluttua lähdemme.