— Sitten olen varma, että rakennatte meille hyvän ja lämpimän kodin, mr Hanson, — sanoi mr Brown.
— Se on varma, se, — vastasi Pekka. — Sen sanon teille, mr Brown, että… no se on yhdentekevää.
— Ei, ei, sanokaa vaan, mitä aijoitte, mr Hanson! — sanoi mr Brown.
— Niin tahdoin vaan sanoa, että parempaa vaimoa, ette olisi milloinkaan saanut, mr Brown… se tahtoo sanoa Lizzien jälkeen.
Saara istui kivelle. Hän katseli Michiganjärven sinervää pintaa, missä kalalokit liitelivät. Valkeita purjeita liehui siellä, kuin kevätpilviä siintävällä taivaalla; huvilat, puistot ja tuleentuneet rypäleet ympäröitsivät kirkasta järveä.
— Kuinka kaunista! — huudahti Saara, ojentaen kiitollisesti kätensä mr Brown'ille. Hän näki edessänsä elämän, valoisan, kuin kevätunelman, jonka syksyä eivät vielä kirjavat värit aavistaneet.