Pastori istui arkihuoneessa uhkaavana kuin ukonpilvi.
— Tulette myöhään — sanoi hän ja loi katseensa lähetyssanomasta. Katsoi sitte kelloa ja sanoi: — Saara, kello on seitsemän.
— Nyt saat antaa anteeksi. Me olimme ihan unohtua Rooman katakombeihin — vastasi Saara.
Katakombeihin? — ihmetteli pastori.
— Niin todellakin. Vaimonne on kohdellut minua kuin käypää kelloa — sanoi Falk. Vetänyt käyntiin ja käydä olen saanut.
— Herra Falk on luvannut kertoa saman sinullekin — sanoi Saara. — Sillä välillä laitan illallisen kuntoon.
Saara katosi kyökin ovesta ja huoahtaen valmistui Falk toistamiseen astuaksensa katakombeihin.
Mutta pastori nousi ylös samassa.
— Suokaa anteeksi hetkiseksi — sanoi hän kumartaen ja katosi hänkin kyökin ovesta.
Saara oli polvistuneena takan ääressä ja puhalteli tulta, kuullessaan miehensä askelet takanaan.