— Luulen, että hän pohjaltaan on maallisesti mieltynyt, — sanoi pappi.
— Paljon mahdollista vastasi Saara varovaisesti.
— Luuletko hänen tulevan vielä tänne? —
— En tiedä: hän sanoi haluavansa maalata sinut.
— Minut?
— Niin hän sanoi sinun kasvojesi olevan niin luonteen mukaiset, mutta epäili rohkeneeko pyytää sitä.
— No, sanoiko hän mitään sinusta? —
— Kyllä hän tahtoisi maalata minutkin, sekä isän että muitakin. Hän kerää kasvoja erääseen jo tilattuun näyttelyyn.
— Vai niin, vai työskentelee hän Jumalan kunniaksi: silloin pitää häntä auttaa. Voisihan hän asua meidän ullakkokamarissa, vai mitä tuumaat?
— Kyllä minun puolestani, — vastasi Saara niin välinpitämättömästi, kuin voi.