Nyt tekeytyi hän mahtavaksi, kuin pappi kirkossa ja huusi messuäänellä:
— Ja kuule sinä vanha Beri, miksi istut niin etäällä ovenpielessä?
— Kenkäni ovat rikkinäiset.
— Ota vanhat sian turkit ja tee niistä kengät, niin voit tulla muiden hienojen naisten rinnalle. —
— Mutta nyt pitää Saaran, kiiruhtaa kotiin, muuten tulee kuuma löyly, äiti on jo kaatanut puuron vatiin.
Saara juoksi ulos ja kuuli räätälin nauraen huutavan perässä:
— Pistäydy sisään toistenkin, Saara, niin saat kuulla satuja.
Se oli hauskin mies mitä hän koskaan oli nähnyt. Aatteleppa että hän uskalsi matkia pappiakin! Varmaan oli hän yksi niistä, jotka äidin sanojen mukaan joutuivat helvettiin. Ja sinne tuo poikakin joutuisi, mutta tyytyväisiä he olivat kumpikin. Ja olihan hän itsekin tanssinut, vaikka hän taistelikin vastaan räätälin häntä pyöritellessä. Mitä, jos hänkin joutuisi helvettiin?
— Tulet myöhään tänään, Saara, — sanoi äiti. — Ethän ole minnekkään välillä poikennut?
— En, mutta koulussa kesti tänään niin kauvan — vastasi Saara.