"No niin, onhan hyvä, että meidän sotilaamme voivat ansaita merkkejä ainakin yhdessä paikassa, kun he eivät voi tehdä sitä taistelukentällä", vastasi ylioppilas, "mutta onko hänellä nyt vaimonsa mukanaan kaikilla näillä voittoretkillä?"
"Ei, hänen vaimonsa istuu enimmäkseen kotona, hän kuuluu vähän niinkuin tekeytyvän arvokkaaksi ja vetäytyvän nyt syrjään", vastasi Mathilde ja heitteli niskojaan, "mutta luutnantti ei siitä välitä, hän menee minne kutsutaan ja hänet kutsutaan kaikkialle."
Mathilde vaikeni hetkiseksi, sillä Agnes vetäisi häntä toisen kerran hameesta.
"Mitä tahdot?" sanoi hän Agnekselle.
"Niin, olisittepahan vain nähnyt kuinka hän mielisteli Agnesta", huomautti hän ylioppilaalle.
Agnes asetti suunsa hänen korvalleen ja kuiskasi: "Mutta oletko aivan suunniltasi — etkö muista?"
"Oh — se on totta, ylioppilaan morsian", ja nyt vaikeni vihdoinkin Mathilde.
"Vai mielisteli hän teitä, Agnes-neiti?" jatkoi ylioppilas ja katseli terävästi Agnesta.
"Hän olisi mielellään voinut säästää sen vaivan", vastasi Agnes vilkaisten harmistuneena Mathildeen.
Ylioppilas oli vaipunut mietteisiin, saattoi nähdä hänen kasvoistaan, että hän oli toisessa maailmassa.