Näiden ajatusten pyöriessä Big Bobin päässä liukui hän varovasti öljyvaatteen alle. — Se onnistui kreivin aikaan, sillä toinen niistä kahdesta, joiden hän oli kuullut puhuvan, sytytti tulitikun — ehkä savuketta varten tahi kenties antaakseen merkin toisille.
Oli miten hyvänsä, Big Bob oli iloinen, että viime hetkellä oli saanut irti veitsensä, jonka oli sattunut lyömään veneeseen luullessaan torjuvansa väijyviä alligaattoreita. — Veistä ehkä tarvittaisiin nyt, kun revolverissa olevat panokset, samoinkuin patruunavyössäkin säilytetyt, olivat kastuneet.
Palava tulitikku kuului rätisevän, kuten melkein kaikki englantilaisten tahi amerikkalaisten tehtaiden tikut. — Bob olisi mielellään tahtonut pistää nenänsä esille, tahi ainakin tehdä reiän kankaaseen voidakseen sen kautta pikaisesti silmätä niitä, joiden kanssa oli nyt tekemisissä. Mutta hän ei uskaltanut.
Pieninkin varomattomuus saattaisi herättää epäluuloja, sillä molemmat miehet istuutuivat aivan hänen lähelleen airoihin senjälkeen kun toinen oli kajahduttanut pitkäveteisen, viiltävän huudon, johon heikosti kaukaa vastattiin.
Sitten kuului taas keskustelua:
— Olen näkevinäni Arizona Bertin kun hän saa selville, kuinka hänet on tällä kertaa petetty.
Toinen soutaja vastasi nauraen:
— Sen, joka joutuu Bartolo Felipin kanssa tekemisiin, tulee olla syntynyt jouluaattona selviytyäkseen kunnialla.
Mexikolaisen uskon mukaan jouluaattona syntyneet ovat varustetut tavattoman terävällä järjellä. Siitä oli myöskin Bob kuullut puhuttavan ja käsitti tarkoituksen.
— Mutta tällä kertaa ei oikeastaan petetty Arizona Bertiä itseään, jatkoi ensimäinen puhuja ja lisäsi silminnähtävällä vakaumuksella: — Jos hän olisi ollut mukana, niin ei tämä olisi käynyt päinsä.