Syntyi pitkä keskustelu kuinka "Palavan auringon" — The burning Sunin — isäntä saisi maksaa korkoineen. — Se kiinnitti Big Bobin mieltä vähemmän, vaikka hän näennäisesti nukuksissa koetti kuitenkin kuunnella minkä voi.
Kun Palm Springsissä vihellettiin, oli vain risteysasema Colton jälellä. — Molemmat mexikolaiset nousivat ja menivät asemasillalle. Big Bobin oli myöskin aika lähteä.
Sen näköisenä kuin mies, joka yhä haluaa nukkua, tuli hän junasillalle junan syöksyessä Coltoniin. Asemasillalla jäi hän seisomaan muiden matkustajien joukkoon, jotka odottivat rannikolta tulevaa junaa, "S.C. junaa", joka kulki pitkin rannikkoa päätepisteenään San Diego.
Odottaessa saatiin tietää juuri sen junan konevian vuoksi täytyneen pysähtyä pari asemaa idemmäksi. Oli siis hyvää aikaa pistäytyä kaupunkiin.
Ja siitä johtui, että myöskin Big Bob hetkistä myöhemmin istui pöydän ääressä "The burning Sunissa", jossa hän vankan kulauksen saatuaan mietti niitä mielenkiintoisia kokemuksia, joita matka oli hänelle tuonut. Tällä aikaa astuivat molemmat mexikolaiset puhetoverit sisään.
Heillä oli mukanaan pari samanlaista veikkoa. Eräs heistä asetti oven viereen nähtävästi sangen raskaan laatikon ja kaikki neljä ottivat paikan pöydän ääressä yhden joukosta rähisten ja uhmaillen pyytäessä whiskyä ja laseja tulisen kiireesti, silmänräpäyksessä.
Turpea kapakoitsija ei näyttänyt pitävän kiirettä. — Hän seisoi pudistaen "sekoitusta" maailman rauhallisimmin ilmein. Hänen "saloonistaan" ei puuttunut vieraita koskaan ja siinä oli nytkin niitä hyvänlaisesti. Pari neekeriä huolehti tarjoilusta, mutta ne eivät voineet "silmänräpäyksessä" ehtiä kaikkialle.
Huomiota herättävä tilaaminen — niin, huomiota herättävä, vieläpä villin lännen "saloonissakin" — sai yhden ja toisen kääntämään päätään.
Tultiin jonkun verran kummastuneeksi, kun huomattiin uhmailijoiden olevan mexikolaisia. Heidän synnynnäinen eloisuutensa, sanoaksemme asian kauniisti, saattoi selittää osan. Mutta tällä kertaa vaikutti tämä esiintyminen liian meluavalta "Palavassa auringossakin".
Asianlaita oli niin, että kapakoitsija oli mies, varustettuna suurella itsehillitsemiskyvyllä, kuten Lännessä tarvitaankin saadakseen kapakkaliikkeen menestymään. Hän antoi poikien puhua.