Yksi tahi pari laukausta ei saanut hänen tyyntä vertaan liikkeeseen. Pienen tappelun jossain nurkassa, säretyn tuolin tahi rikkipotkaistun pöydän katsoi hän olevan yksinkertaisia seurauksia hauskuudesta, joita kenties ei oltu niin pahoin tarkoitettu.

Mutta tämä oli jotain muuta. — Hyökättiin häneen itseensä tavalla, jota oikea Lännen kapakoitsija ei voi tyynesti sietää.

Eräs mustanaamaisista oli kiivennyt tuolille. Hän asetti molemmat kätensä suulleen torveksi ja huusi minkä jaksoi:

— Etkö kuule, senkin paksu sika?… Tänne pullo hienointa whiskyä ja silmänräpäyksessä.

Silloin nousi mr Fig Stamper — kapakoitsija.

Harvoin oli hänen nähty jättävän myymäläpöytää ja astuvan sen ulkopuolelle. Hiljaa kuin vahtipoliisi läheni hän pöytää, jossa nuo neljä yhä odottivat saamatta mitään. Hän pysähtyi aivan pöydän eteen, osoitti kadulle vievää ovea ja sanoi lyhyesti tämän ainoan, muutamissa tapauksissa hyvin merkitsevän sanan:

— Ulos!…

Samalla hetkellä olivat neljä huippuhattua jaloillaan. Jokaisessa kädessä kiilteli revolveri, summa kahdeksan, ja se, joka äsken oli pahimmin rähissyt, sanoi sähähtäen:

— Tänne whisky silmänräpäyksessä, tahi…

Se, joka tuntee Big Bobin, — on ehkä aikaisemmin lukenut tästä Arizona Bertin voimanpojasta — saattaa ymmärtää, kuinka viehättävältä tämä näytelmä hänestä tuntui.