— Seis, sir! — Mr Stamper "The burning Sunista" tarjoaa whiskyä kaikille. Hän tekee sen pelastaakseen henkiriepunsa. Hän tekee sen meidän käskystämme.
Näin oli myöskin Big Bob tullut vedetyksi suoraan tapahtumain keskipisteeseen, jotka varmasti näyttivät muodostuvan meluisiksi, ehkäpä hengenvaarallisiksikin. Mutta muuten oli hän aina valmis yhtymään tanssiin minkä lainrikkojan kanssa tahansa.
Tunnettiinko hänet samaksi mieheksi junasta, sitä hän ei tiennyt. Mutta nyt tahtoivat nämä maa- ja merirosvot leikkiä herraa jokaisen mr Stampersin "saloonissa" olevan suhteen vain senvuoksi, että jossain tilaisuudessa pari heistä — ja varmasti täydellä syyllä — oli heitetty sieltä ulos. Toive saada ilmaisia ryyppyjä, kenen kustannuksella, se oli sama, näytti elähdyttävän huoneen huonompaa ainesta. — Jokaisessa valtiossa löytyy riittämään saakka sopijaisten juojia. Eikä vähemmin ollut sellaisia kokoontunut Kaliforniaan, vanhaan, kautta maailman kuuluun seikkailumaahan sen suuren kultakuumeen jälkeen viisikymmentä vuotta sitten.
Tämä aines tunkeutui nyt tarjoojien luo meluavasti vakuuttaen kiitollisuuttaan etukäteen. Toiset istuivat pöytiensä ääressä nähdäkseen kuinka juttu kehittyisi.
Ne, jotka tunsivat mr Stamperin, ymmärsivät, ettei hän likimainkaan vapaaehtoisesti anna tyhjentää väkijuomiaan saamatta siitä asiaankuuluvaa maksua. Ja hänen vieressään seisoi nyt mies — kaikille tuntematon — joka ei myöskään näyttänyt tyytyväiseltä tullessaan sillä tavoin kutsutuksi.
— Well, mr Stamper! Pankaa nopeasti toimeksi! käski eräs neljästä huppuhatusta.
— Pankaa toimeksi, sillä aikamme ei salli, enemmän kuin välttämättömyys vaatii, meidän kunnioittaa läsnäolollamme tätä pesää. Esiin vain pullot ja nopeasti.
— Niin, pullot esiin!… Esiin sekä pullot että lasit! Kuului kuorossa janoisista kurkuista.
Mutta mr Stamper ei vieläkään liikkunut paikaltaan.
Silloin hyppäsi johtaja tuolilta alas ja meni revolveri ojossa aivan kapakoitsijan luo — asetti aseen hänen rintaansa vasten ja sanoi käskevästi: