No, Arizona Bertillä oli omat päähänpistonsa, joista ei aina tullut hullua viisaammaksi. — Eihän muuten auttanut muu kuin totteleminen.
Hän huusi sisälle molemmat apulaisensa, Big Bobin ja Kid Strongersin — kaksi lujakätistä, varmaa miestä. — Hän luki heille osan kirjeestä ja kysyi sitten tunnustellen:
— No, boys! Mitä tästä sanotte?
— Kummallista, sanoi tuumivaisempi Kid.
— Very good! sanoi suruton jättiläinen Big Bob.
Puoli tuntia myöhemmin oltiin vesillä.
* * * * *
Polttavana laskeutuu aurinko kukkuloiden taa Yuman luona, rajalinnoituksen vuodesta 1854, tässä aina levottomassa kolkassa, jota ympäröivät niin kuumaveriset asujamet kuin Mexikon, Kalifornian ja Arizonan. Ja juuri tässä kulmassa, tahi oikeastaan hiukan etelämpänä, laskee Colorado river milloinkaan loppumattomine vesineen Pikes Pikeltä, yhdeltä maan korkeimmalta vuorelta.
Pienessä, melkein purjeiden peitossa olevassa veneessä ahersi neljä voimakasta käsivartta kuljettaen sitä tasaisin airovedoin vasten vuolasta virtaa troopillisesti viheriöivien rantojen välissä, jotka tässä kohdassa olivat toisistaan vielä sangen kaukana.
— Glory on the snakes! huudahti hiukan nariseva ääni, joka ei kuulunut kenellekään muulle kuin Big Bob-jättiläiselle, nuoren Arizona Bertin herkulesmaiselle toverille. — Mieluimmin uisin pitkin Colorado riveriä aina tummasta Grand Caujonista asti ennenkuin kaksi päivää peräkkäin meloisin tätä proomua Yuman ja Nortonin puolimatkan välillä.