— Ja sen sanot sinä, joka kehut juosseesi kilpaa vihaisen puhvelihärän kanssa, sanoi mies, joka oli ruorissa, sheriffin paras mies, Handsome Harry.
— Juosta, niin… Mutta soutaa…
— Oletko sinä nähnyt tai kuullut mylvivän puhvelin soutavan.
— En, sillä silloin olisi se syntynyt aasiksi.
Minkävuoksi sekä Harry että kolmas mies veneessä nauroivat niin makeasti vastaukselle, sitä ei Big Bob-jättiläinen voinut käsittää. Sillä niin hauskaa se ei kuitenkaan ollut. Aaseja olivat tietysti kaikki, jotka tekivät työtä enemmän kuin piti.
— Niinpä niin…
Hän sylkäisi pitkän syljen auringonlaskussa kuvastuvaan veripunaiseen veteen — vetäisi senjälkeen uudelleen, että airo oli vähällä taittua ja lisäsi:
— Asia on luonnollisesti toinen, kun se koskee kunniaa… Olin erään kerran mukana soutukilpailussa Hudson-joella. — Tiedättekö mitä sillä kerralla tapahtui?
Ei kukaan tiennyt. Mutta oli syytä pelätä pahinta.
— Niin, voitte uskoa minun silloin soutaneen niin, että teljot lensivät viiman voimasta pois ja jälestätulijoiden oli ne poimittava ylös.