Selvällä käsityskyvyllään olisi Kid tavallisissa olosuhteissa heittänyt sellaisen ajatuksen mielettömänä pois. Kajuutassa saattaisi hän laivan upotessa hukkua kuin kissa millä minuutilla hyvänsä tahi tulla laivan murskautuessa muserretuksi tomuksi.
Mutta joka tapauksessa kuunteli hän tätä sisäistä ääntä. Ja sama minuutti ei ollut vielä lopussa kun hän seisoi siellä silmästä silmään — Harryn kanssa.
VII.
Taistelussa kohtalon kanssa.
— Kid!
— Harry!
Nämä nimet kuuluivat yht'aikaa ja ilmaisivat samaa jälleennäkemisen iloa.
Mutta molemmat seisoivat yli polvien vedessä, ja sisään juoksevan veden vuoksi oli Harry, joka uhmasi kaikkea muunlaista vaaraa, jälleen tullut oven kautta romukomerosta kajuuttaan.
Siinä seisoivat he molemmat vastapäätä toisiaan ja olisivat ehkä suorastaan langenneet toistensa syliin jollei Kidille olisi selvinnyt, että nyt oli tärkeämpää tehtävää kuin lämpimimmätkään ystävyyden vakuutukset.
— Harry! huudahti hän… Alus vajoaa millä hetkellä tahansa. Tässä on pelastettava henki.