Mutta pää korskeine helmillä koristettuine hattuineen oli poissa!…
Tämä kummitusnäky tuli vielä peloittavammaksi kun fosforivalossa nähtiin päättömän miehen heiluvan edes takaisin ohjauspyörässä ikäänkuin hän yhä olisi ohjannut laivaa, joka syöksyi eteenpäin pitkin aivan lähellä olevaa rantaa ja näytti päättömän "ruorimiehen" pienimmästäkin varomattomuudesta voivan rusentua rannalta mereen pistäviin kallionkielekkeisiin.
Äkkiä tuli sysipimeä. Ei valonhäivähdystäkään missään. Mutta vielä merkillisempää oli, että tuli täydellinen hiljaisuus ja kesken hiljaisuutta kuului Bartolo Felipen käskevä ääni:
— Laskekaa ankkuri!
Silloin laskeutui Harryn ja Kidin mielenmaltti alapuolelle nollapisteen. Ja he painuivat hijaa suuren vesisäiliön taa samalla kun heidän vapisevat kätensä etsivät toisiaan.
Ei kumpikaan ymmärtänyt joutuneensa maanjäristyksissä usein sattuvan näköhäiriön uhriksi ja että oli oltu ratkaisevassa kamppailussa luonnonvoimien kanssa — sekä että laajalti kuulu seikkailija, kapteeni Bartolo Felipe, oli vielä kerran osoittanut olevansa kohtalonsa herra eikä ollut lähimainkaan joutunut päästä pyörälle, vaan juuri viimeisellä hetkellä, kun suuri osa Etelä-Kalifornian rannikkoa muutti muotoaan, ohjannut kummituslaivansa, joskaan ei "Unelmien lahteen Fenix linnun saarella", niin aivan äskettäin muodostuneeseen pieneen satamaan St. Quintinlahteen.
Saattaa sanoa, ettei hänen kuunaristaan ollut paljoa jälellä. Köysistö oli siekaleina, purjeet myrskyn viemät. Väkipyörät, taljaköydet ja nuorat riippuivat sikin sokin ja enemmät puolet miehistöä oli mennyt yli laidan.
Mutta kaikesta huolimatta hän itse vielä eli. Ja todennäköisesti oli hänellä vielä omistamallaan laivalla ne viisi kallisarvoista, varastettua laatikkoa kultineen ja timantteineen — suurin saalis, minkä hän tähän saakka oli onnistunut kaappaamaan.
— Harry, kuiskasi Kid joku aika sen jälkeen kun ankkurikettingin ratina oli tauonnut. — Tällä kertaa emme voi tehdä täällä mitään… Tämä laivuri on "kova". Hän on varmasti paholainen itse.
Mutta silloin oli Arizona Bertin "paras mies" koonnut jälleen rohkeutensa. Kiusallinen merenkäynti oli loppunut. Hän alkoi jälleen olla oma itsensä ja vastasi: