Äänettömästi laskeutuivat molemmat ystävykset laivan kupeella riippuvaa nuoraa myöten tyyneeseen veteen.
VIII.
Kun Big Bob odotti.
Big Bob heräsi myöhään Coltonin asemarakennuksen viereisessä majassa, jossa hän oli maannut. Miten kauan hän oli oikeastaan nukkunut, sitä hän ei tiennyt. Mutta hän tunsi saaneensa unta riittämään saakka.
Hän nousi hieroen silmiään, ojentautui ja alkoi tuumia missä oli. Äkkiä hän säpsähti.
Muisti valveutui ja hän muisti olevansa aikeissa matkustaa.
Hänenhän piti San Diegoon tapaamaan päällikköään master Bertiä, joka oli matkustanut tiehensä kolmen ryövärin tahi mexikolaisen seikkailijan kanssa, joilla varmasti oli tekemistä takavarikoitujen, todennäköisesti varastettujen viiden laatikon kanssa.
Aivan valveutuneena tästä huomiosta kiirehti hän ulos. Vinkuva kevättuuli puhalsi mereltä. Se puhalsi niin, että Big Bob hädin tuskin saattoi seisoa.
Mutta mitä kello oli? Paljonko mahtoi olla aikaa jälellä ennenkuin iltajuna San Diegoon tulisi? Ja minkävuoksi ei asemahuoneesta näkynyt valonpilkahdustakaan?
Oikeassa kaatosateessa risteili Big Bob vihdoinkin asemasillalle vahdin päämajan viereen. Mutta laskiessaan kätensä lukkoon päästäkseen sisään huomasi hän oven olevan kaksinkertaisessa lukossa.