Tämä oli jo liikaa niinkin rauhalliselle luonnolle kuin Big Bobilla oli. — Täällä oli tapahtunut jotain, joka kävi yli hänen ymmärryksensä — sen ei silti tarvinnut olla kovin vaikeasti ratkaistavan arvoituksen, sillä niinkuin aikaisemmin on sanottu, Big Bob oli aina enemmän toiminnan mies kuin ajattelija. Tämä hänen asemassaan olevalle miehelle monissa kohdissa hyvin arvokas ominaisuus sai hänet nytkin toimimaan sen mukaan.
Ensiksi verrattain varovasti, pian yhä voimakkaammin alkoi hän jyskyttää sulettua ovea. Ja vihdoinkin kuuli hän sisältä jonkun tulevan.
Ovi avattiin äkkiä ja punaisessa yömyssyssä ja yönutussa oleva, salalyhtyä kädessään pitävä mies karjui äänellä joka ei kuulunut erittäin hyväntahtoiselta:
— Mitä tulikuumaa peijakasta te tarkoitatte? Mistä on kysymys? Onko tuli irti vai…?
— Kuinka kauan on vielä odotettava San Diegoon menevää iltajunaa?
Keskeytti Big Bob sangen sävyisästi.
— Mitä iltajunaa?
— Sitä, joka menee 8.27.
— Eilen?
— Ei, tänään.
— Mitä sanotte? Tarkoitatte kai huomenna?