Big Bobin ajatuskoneisto alkoi surista.?Hän raapi tulenväristä lyhyttukkaista päätään, työnsi sangen päättävästi yömyssyisen miehen sisään ja sulki oven jälkeensä astuessaan tämän jälestä kuivempaan paikkaan.
— Pyydän anteeksi! sanoi hän niin gentlemannimaisesti kuin osasi. — Luulen ettemme käsitä toisiamme. — Minun pitäisi tämän päivän iltajunassa matkustaa San Diegoon. Olen odottanut tuolla vajassa aamusta asti. Ja sitten kuulen, ettei tämän päivän iltajuna mene ennenkuin huomenna. — Teidän on myönnettävä, sir, että tämäntapaiset asianhaarat ja mahdollisuudet saattavat näyttää selittämättömiltä. — Senvuoksi tahtoisin nyt vain tietää koska ensimäinen San Diegoon menevä juna saapuu tänne. Sillä siihen minä aijon.
Nyt oli yöpukuisen vahdin vuoro näyttää ällistyneeltä. Hän mittasi kookasruumiista miestä päästä kantapäihin ja mittaus ei näyttänyt kehoittavan koettamaan ulosheittämistä. — Mutta ehkä saattaisi hyvillä sanoilla ja kauniilla puheilla päästä johonkin tulokseen. Vahti vastasi siis varovaisesti, joko senvuoksi että jättiläinen seisoi hänen edessään ja saattoi tehdä jotain, tahi ehkä senvuoksi, että luuli tämän rajuilmassa kadottaneen päästään jonkun ruuvin.
— Seuraavaa junaa San Diegoon odotan neljän tunnin kuluttua. Se ei kuitenkaan ole ilta, vaan aamujuna. Tämänpäiväinen tahi oikeammin sanoen eilinen iltajuna lähti täältä 8.27 kuten tavallisesti, se tahtoo sanoa, tarkoin laskettuna 9.15, siis myöhästyneenä, tällä kertaa ilmakehässä tapahtuneiden häiriöiden, lähemmin määritellen hirmumyrskyn ja voimakkaiden vulkaanisten purkausten vuoksi keski ja pohjois Lower Kaliforniaa.
Big Bob ei ymmärtänyt hituistakaan. — Sen sijaan, että olisi poistunut ja antanut vahdin mennä jatkamaan nukkumistaan, istuutui Big Bob eräälle penkille ahtaaseen odotussaliin. Puristaen voimakkaita käsiään yhteen hän sanoi:
— Minä aijoin tämän päiväiseen iltajunaan. Matka on hyvin tärkeä, minun pitäisi tavata päällikköni sheriffi Bert Brandia, Arizonasta, jonka pitäisi…
— Seis hiukan! Onko nimenne Bob!
— Big Bob tahi Bob Brown, kuinka suvaitsette.
— Silloin on minulla teille sähkösanoma. Se oli viimeinen joka tuli ennen linjan rikkoutumista.
Mies salalyhtyineen, revolvereineen ja yömyssyineen katosi ja Big Bob jäi istumaan umpi pimeään. Kerta toisensa jälkeen raapi hän päätään ja hänestä tuntui tapahtuneen paljon ja monenlaista, joka kävi yli hänen ymmärryksensä.