Lyhyesti ja selvästi, pienessä hauskassa kylpylässä Coronado Beachissa olivat olot käyneet hyvin epävarmoiksi. Siellä ei tosin ollut kylpykausi, mutta juuri senvuoksi oli järjestysvallan edustajia hyvin rajoitettu määrä.
Sheriffi Bert Brandin ilmoittauduttua poliisilaitokseen tervehdittiin häntä siellä vilpittömällä ilolla. Samana päivänä oli ilmoitettu pari suurta ryöstöä ja myöhemmin illalla tiedotettiin päivän kuluessa tapahtuneen ryöstömurhan erään miljonäärin huvilassa kaupungin ulkopuolella.
Arizona Bert ei milloinkaan kieltäytynyt ryhtymästä palvelukseen oman piirinsä ulkopuolellakin. Mutta häntä suututti se,- ettei hänellä ollut edes Big Bobia mukanaan. Senlisäksi tulivat hyvin perustellut epäillykset, että myöskin Handsome Harrylle ja Kidille oli tapahtunut jotain. Mutta hän tekisi joka tapauksessa mitä voisi.
Yö kului tuloksettomassa etsinnässä.
Seuraavan päivän aamuna oli Bert jättämässä juuri ilmoitusta ja ottamassa itselleen avuksi vielä pari etsivää, kun Big Bob äkkiä ilmestyi — ei yksin, vaan laahaten mukanaan kahta epäillyttävännäköistä ryövärityyppistä "huippuhattua" — niitä kahta, jotka hän oli yöllä Coltonin asemahuoneessa vanginnut.
Tämä asianhaara vapautti Big Bobin pelätyistä nuhteista. Mutta kun Bert sai kuulla mitä oli tapahtunut Fresh Waterissa kalliiden laatikoiden kanssa ja kuinka masentumaton Bartolo Felipe oli ryövännyt ne uudelleen niin löi hän nyrkkinsä pöytään niin, että muut poliisiasemalla olevat korkean oikeuden edustajat hypähtivät. Ja sitten hän sanoi:
— Tässä on kysymyksessä henki hengestä!… Felipe tai minä… Mutta kiinni hän joutuu!
— Laatuun käy, sanoi Big Bob lyhyesti ja tukahdutti haukotuksen. —
Sikäli kuin koko roska ei ole mennyt pohjaan.
— Pohjaan?… Mitä sillä tarkoitat?
— Maanjäristystä, sir!