Vahti läheni molempia tajuttomia ja valaisi heitä varovaisesti lyhdyllään. Bob katsoi myöskin ja huudahti äkkiä:
— Siinähän on lurjus, joka livisti revolverilaatikon kanssa "The burning Sunista." Ja toinen ei ole varmasti hituistakaan parempi.
— Herättäkää minut nyt vain kun juna tulee. Nuo minä otan mukaani matkatavaraksi.
IX.
Big Bob löytää jäljet.
Maanjäristys mexikolaisen maakielekkeen — Lower Kalifornian — ympärillä oli aiheuttanut monenlaisia häiriöitä.
Se oli tällä kertaa ulottunut St. Quintinlahteen ja rajaseuduille —
Eusenadan satamaan, josta jo aikaisemmin olemme puhuneet.
Ei kaukana siitä on Kalifornialainen Coronado Beach. Ja sinne oli
Arizona Bert sähkösanomalla kutsunut Bobin.
Ettei tämä ollut joutunut Bertin itsensä ja vankien kanssa samaan junaan oli selitettävissä siten, että hän oli arvatenkin saanut jonkunlaisia esteitä mr Stamperin "saloonissa." Se kuului jokapäiväisiin tapahtumiin. — Mutta ettei hän tullut iltajunalla antoi aihetta vähemmin rauhoittaviin mietiskelyihin. — Bert ei juuri voinut ajatella Bobin yksinkertaisesti nukkuneen liikaa, niin tuttu kuin jättiläisen unentarve hänelle olikin. — Pikemmin luuli hän Bobille asetetun jonkun ansan, jota tämä ei ollut voinut välttää.
Mexikolaiset seikkailijat olivat kekseliästä väkeä. Pahempaa tuskin löytyi. Muun muassa oli niiden nyt onnistunut pettää hänet itsensäkin. Ne kolme Coltonissa vangittua olivat livistäneet ilman, että vanginvartijalla vankivaunussa, tahi hänellä itsellään oli vieläkään pienintäkään aavistusta siitä kuinka se oli käynyt päinsä. Vanginvartija oli huumattuna yksinään vaunussa junan tullessa San Diegoon. Toistaiseksi ei siellä ollut mitään tehtävää, jonkavuoksi matka suunnattiin heti lähemmäksi Mexikon rajaa, Coronado Beachiin, — joka oli tunnettu kylpypaikkana ja ihanista merimatkoistaan kaukana meressä olevalle viehättävälle San Clemente saarelle. Arizona Bertin tullessa sinne iltajunalla olivat kaikki liikkeessä kauempana etelässä tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi, josta tänne oli ilmoitettu. Suopea kohtalo oli säästänyt rajan pohjoispuolella olevia paikkakuntia — mutta tänne oli virrannut suuri joukko pelosta puoleksi mielettömiä mexikolaisia uhmaten kaikkea mitä kutsuttiin rajansulkemiskielloksi, mutta tehden samalla paikallisen asujamiston elämän epävarmaksi. — Sillä hyvien ihmisten mukana olivat tulleet myöskin huonot, ne jotka eivät niin tarkoin pitäneet väliä oman ja vieraan omaisuuden välillä, — eivätkä myöskään pitäneet suurta lukua ihmishengestä.