Mitä jättiläinen tarkoitti jäi toisille arvoitukseksi. Mutta hänen nähtiin tarkasti tutkivan maata samalla kun hän mielikuvituksessaan näki Fresh Waterin rannalla mexikolaisen juuri samanlaisesta kankaasta tehdyssä viitassa. — Ja Big Bobista oli itsestään selvä asia, että kahta sellaista viittaa ei maailmassa löytynyt.
Hän oli sen lisäksi huomannut espanjalaisten ratsusaappaiden jäljet. Hän seurasi niitä puiston ulkopuolelle paikkaan, jossa niitä oli paljon sekaisin hevostenjälkien kanssa. Ja nyt oli vain seurattava hevosenjälkiä suoraan rajalle.
— Halloo, boys! huusi hän avustajilleen. — Nyt hevosen selkään, niin saatte pian nähdä Big Bobin tanssivan pirun kantapäillä. Ja arvelenpa Arizona Bertin kustantavan musiikin.
Oli ilta kun ratsastettiin Eusenadaan — Kaikilla Valtojen poliisipaperit mukanaan. Sinne olivat ratsastajien jäljet johtaneet.
Pienen kaupunkirähjän hämärillä kaduilla oli vaikeampaa. Mutta Bob oli ihan varma, ettei tätä matkaa oltu tehty turhaan. Miehilleen hankki hän yösijan erään nahkurin talossa lähellä kaupungin ainoata hotellia: "Il posada provechoso". Ja ensimäinen mitä hän näki läpi valaistun ikkunan, oli vaaleansiniseen viittaan puettu mies yhdessä monen muun "huippuhatun" kanssa. Miehiä oli kaikkiaan kymmenen ja he olivat hampaisiin saakka asestettuja.
X.
Big Bobin riemuvoitto.
Tällä näyllä oli merkillinen vaikutus Big Bobiin.
Hänelle juolahti mieleen tehdä suurin työnsä poliisimiehenä — hankkia itselleen korvaamattomia ansioita.
Asian laita oli niin, ettei Big Bobia ollut milloinkaan muulloin vaivannut kunnianhimo. Jos hän vain sai silloin tällöin kyllikseen syödä, hoitaa lihaksiaan ja nukkua riittävästi, oli hän ollut tähän saakka tyytyväinen.