"No nythän hyvä tuli entisen hyvän lisäksi!" — ajattelin minä, ja noin kauhea valehteleminen kauhistutti minua niin, että aloin vavista…
"Mikä sinua vapisuttaa, poika?" — tiuskasi kauppias. "Oletko varastanut suutarilta rahat?"
"En, hyvä kauppias, en koskaan!" —
"Vieläkö te rosvolta kyselette onko hän varastanut tahi ei", — sanoi suutari. "Eiväthän ne virkamiehet pidä tapanaan ilmoittaa töitänsä."
Ja suutaria ryvitti niin hirmuisesti… Hän kulki ohitseni aivan läheltä minua puodin ovelle sylkemään…
Takaisin tultuansa loistivat hänen silmänsä kahta kummemmasti kun hän sanoi:
"Mutta koska tämä poika on varastanut rahani, niin kentiesi on hän vienyt myöskin avainkimppuni, joka on ollut kadoksissa siitä saakka kun poika joutui pois minun luotani. Minä pyydän, että poika paikalla syynättäisiin."
"Olkaa hyvät ja syynätkää paikalla. Jos minulta suutarin avaimet löytyvät, niin olen nämä rahatkin häneltä varastanut", — lausuin minä rohkeasti tietäessäni ett'ei minulla mitään avaimia ollut.
Kauppias tuli luokseni ja alkoi koetella taskujani. Ja minun suurimmaksi hämmästyksekseni vetikin hän nuttuni päällystaskusta likaisen nenäliinan, jonka sisästä löytyi jokseenkin suuri kimppu pieniä avaimia.
"Ovatko nämä teidän avaimenne?" — kysyi kauppias suutarilta.