"Hst!" — äänsi päällikkö. "Olkaapas ääneti ja antakaa minun tutkia tätä poikaa." Ja kääntyen minuun päin lausui hän melkein lohduttavalla äänellä: "Sanopas nyt, poikaseni, mistä syystä jouduit noiden ruunun roistojen hoitoon?"
"Yritin vaihtamaan rahaa."
"Jahah! Se näkyy olevan viisas poika" — muistutti joku.
"Missä sinä rupesit rahan vaihtoon?"
"Poutasen puodissa."
"Minkälaisia rahoja sinulla oli vaihdettavana?"
"Riksiä."
"Kaisoja [keisarinna Katariina II:sen aikuisia hopea ruplia] ne ovat olleet, vaan poikapahainen ei niitä tuntenut", — kuului seuran jäsenten joukosta.
"Mistä sinä tiesit, että ne riksiä olivat?" — jatkoi johtaja.
"Siitä kun minä tunsin ne", — vastasin tiukasti.