"Kuulehan poikaseni!" — puhui nyt Serbinä. "Tahdon jo nyt tässä, kesken puheen, muistuttaa sinulle, että jos milloin vasta aiot saada joko riksiä tai muita rahoja vaihdetuiksi, niin ei sinun laisinkaan pidä mennä Poutasen puotiin, sillä sen talon miehet ovat sellaisissa asioissa liian niipukkaita. Parasta on, että, näillä seuduin liikkuessasi, pyörähdät rahan vaihtoon suutari Löttösen luokse. Hän kyllä vaihtaa rahat ryhtymättä joutaviin kinastuksiin, kun vaan annat hänelle muutaman ruplan 'na votki'."
Siis tuo entinen mestarini olikin jo kauemman aikaa ollut yksissä tuumin rosvojen kanssa. Ilmankos hänen luonaan öisinä aikoina useinkin kävi tuntemattomia miehiä…
"Vaan mistä sinä riksit sait? Tunnusta pois suoraan asia, sillä minä vakuutan kunniasanallani, ett'ei kukaan tämän seuran jäsenistä rupea oikeudessa sinua vastaan todistamaan — jos he muutoin siihen toimeen kelpaisivatkaan", — lisäsi puheenjohtaja hiljemmällä äänellä.
"Minä sain riksit äitivainajaltani, joka ne isääni myöten lähetti minulle viimmeisen tervehdyksensä kanssa", selitin minä näyttääkseni noille rosvoillekin, että olin viattomasti vankeuteen joutunut.
"Hah hah hah haa!" — kaikui ympäri huonetta ja rosvojen kesken syntyi sellainen naurukahakka, että olisi luullut kaikkien naurupirujen kokoutuneen yhteen tuohon vankihuoneesen.
"Hiljaa pojat!" — ärjäsi Serbinä. "Jos mikään, niin on se tässä nuorukaisessa kunnioitettavaa, että hän puolustaa itseänsä."
"Vaan milläs sinä voit näyttää toteen, että sait rahat äidiltäsi?" — jatkoi hän kyselyään metelin tauottua.
"Tässä on äitini omakätinen kirje, joka tuli rahain mukana, vaan repeytyi niitä purkaessani", — selitin minä ja vedin poveltani äitini kirjeen näyttääkseni rosvoille että puhuin totuutta.
Serbinä silmäili kirjettä jonkun aikaa, vaan kun hän ei osannut sitä lukea, antoi hän sen eräälle seurueen jäsenelle — entiselle käräjäkirjurille —, joka luki sen sisällön, sen verran kun sitä eheänä oli, kaikkien kuultavaksi.
Nyt seurasi äänettömyys, jolla aikaa kaikki katsoivat Serbinään ikäänkuin odotellen hänen oraakkeli-lausettaan. Parin minuutin vaitiolon jälkeen ryhtyikin hän, huoattuansa, taas puheesen.