Tämä oli kuitenkin kenties liian kova koettelemus kuusitoista vuotiaalle viattomalle nuorukaiselle — ja luultavasti sentähden — pyörryin minä jo ennenkuin minut ehdittiin patsaasen nostaa.
En tiedä kuinka kauan siinä lienevät minua selvitelleet, vaan kun silmäni avasin käski nimismies taas vetämään minut ylös patsaasen.
"Armoa, herra nimismies, armoa!" — rukoilin minä.
"En minä ole mikään armon jakaja", — murisi hän ja minut nostettiin käsiraudoistani niin ylös patsaasen, ett'eivät jalkani maahan ulottuneet.
"Tästä näette, hyvät ihmiset, esimerkin", — puhui nimismies läsnä olevalle kansalle, — "miten varkaat rangaistaan. Olkoon se itsekullekin varoitukseksi ryhtymästä tuohon häpeälliseen rikokseen."
Sitte kääntyi hän piiskaaja-mustilaiseen ja lausui ankarasti:
"Ota vitsat ja tiedä lyödä kovasti, sillä muussa tapauksessa saat niitä itse maistaa!"
Paita vedettiin ylös hartioiltani…
"Armias Jumala auta minua!" — kirkasin minä kun kuulin vitsain ilmassa suhahtavan.
Silloin kuului takaani, vähän kauempaa, karkea ääni: