"Sekö s—tana sinut juuri pani tänne kuljeksimaan" — ärjyi vihasta vaahtoava Saksa-Manninen, — "vaan kyllä minä näytän sinulle Ilomantsin leimauksen", — Ja hän yritti tarttumaan kamarakourillaan ruotivaivaiseen.
"Terveisiäkö Holopaiselta? — — niinkö sanot? — no Jumala pitäköön terveinä tuojat ja laittajat!" — pakisi puolihupakko kuuro. (Erästä vanhaa poikaa, Holopaista, Kati, näet, piti sulhaisenaan).
"Kyllä minä annan sinulle terveiset, eipä siltä!" — mutisi vihastunut voisaksa ja tarttui kauniin morsiustajan olkapäihin.
"Näinköhän viitsit, miehinen mies, purkaa vihaasi viattomaan mielipuoleen", — sanoi Vävy-Manninen tullen väliin.
"Eipä siltä, eipä siltä", — koetti Saksa-Manninen selittää häveten tyhmää käytöstänsä — "vaan mitäs varten juuri hän tuli ensiksi vastaamme".
Hän hellitti kätensä Katista.
"Ei suinkaan se ole hänen syynsä", — virkkoi Pata-Manninen vuorostansa.
"Jiäkee hyväst' ja sanokee terveisiä Holopaiselle kun kelevannoo", — puheli Kati Laukatar mennessänsä. Hän, poloinen, ei voinut edes aavistaa, minkä vahingon hän vastaantulollaan Mannisille teki.
"Siinä se nyt on", — lausui Pata-Manninen vihoissaan Saksa-Manniselle.
"Sinun kauppa-intosi on tehnyt meidät jotakuta sataa hopearuplaa köyhemmiksi. Olipa toki hyvä, että minä ostin voita vajaalla kymmenellä ruplalla puudan."