"Lähdetään aamulla Kiikkalammille ongelle".
"Sama se, lähdetään vaan. Eikös oteta Leskelän Paavoa kolmanneksi?"
"Olisihan se otettava, vaan se kun aina rupeaa itkemään, jos mitä vähän sattuu…"
"Itki mitä itki, mutta se on kuitenkin lysti poika. Sano suoraan otetaanko…?"
"Minusta nähden tulkoon vaan".
"No tule sitte huomenna aamusen syötyäsi meille, niin lähdetään sieltä".
"Hyvä on".
"Ja muista kerätä sättäkolosi lieroja täyteen. Pane multaa vähän, niin sopii enemmän matoja. Ota myös mukaasi se pitkä onkivapa".
"No, no!"
Näin puhelivat Saksalan Matti ja Seppälän Jussi — pari alun toisella kymmenellä olevaa karjalaista — eräänä elokuun Lauvantai-iltana lehmiä kotia ajaessaan.