"Pidettiin ja oikein fiinit. Niissä oli läsnä kaikki Kuopion papit piispasta lähtien. Ja siinä oli silloin enemmänkin rymäkkätä, sillä samalla pidettiin minulle uudet ristiäisetkin".
"Ristiäiset! No vie nyt sen tasakäpälä! Käännyitkö sinä venäjän uskoon, vai ristittiinkö sinut turkkilaiseksi?"
"Hihihii!" nauroi nuori maisteri veljensä omituiselle kysymykselle. "En kääntynyt mihinkään vieraasen uskoon, vaan minä otin uuden sukunimen, kun entinen nimeni oli niin ruma ja — talonpoikainen".
"Talonpoikainen!" — toisti Jeremias hämillänsä "No mikä se sinun uusi sukunimesi sitte olisi?"
"Jöransson!" — lausui Eenokki ylpeästi.
"Härän son…!" — kertoi talonpoikainen veli mietiskellen. "Etköön jättänyt yhtä tavausta nimen lopusta lausumatta?"
Mutta oppinut veli vaan nauroi Jeremiaan kieltämättä epähienolle nimen väännökselle. Hän ei viisaanakaan käsittänyt siinä löytyvää halveksivaa pistopuhetta, vaan luuli väännöksen syntyneen yksinkertaisesti siitä, ett'ei Jeremiaan kieli kääntynyt hänen uutta nimeänsä oikein ääntämään.
"Koetappas lausua minun jälestäni: Jöransson!" — opetti maisteri nähtävästi tyhmää veljeänsä.
"Härän son…ni!" — matki Jeremias niin että kammarin seinät kajahtelivat. Hän pani erityisen painon viimeiselle tavulle ikäänkuin huomauttaakseen, että sen sijassa voisi olla eräs toinenkin.
"Hihihihii!" — nauroi maisteri. "Voi kuin sinä olet kankeakielinen! Vaan niinhän se on: Vanhasta ei tule konkaria".