PÖLCKMAN (Vähä ivallisesti): Kuka sellaista on uskaltanut ajatellakaan sinusta. Vai vanhaksi piiaksi! Huomenna aamujunalla lähdemme täältä. Haminalahden asemalta ajamme hevosella kotiin ja sitte pauhaavat häät. Tulkaa häihin kenen haluaa; tulkaa häihin! Kyllä Pölkkylässä on pötyä pöydässä, ei siitä pelkoa.
LEIVO: No eläköön, kihlatut, nuoret ja vanhat! (Kaikki: eläköön!) mutta pannaampa lauluksi, onhan meitä tässä useampia laulajia.
KAJAVA: Niin, laulakaa nuoret ystäväni, laulakaa, laulakaa! Uskokaa minua, että juuri laulun voima on tässä asiat saattanut sille onnelliselle kannalle, millä ne nyt ovat. Antakaa meidän kuulla siunattua laulua!
KÖÖRI [sävellys E. Kahra]:
Nyt luonto kaikki vihannoi
Ja lintuin raikas laulu soi,
Ken voipi vaan,
Alkakaan
Myös laulamaan!
Kuin tuuli pilvet hajottaa
Ja ilman puhdistaa:
Niin laulu armas
Huolet kauvas
Karkoittaa.