TRALLTUNGA: Hyvää päivää hyvä herrasväki (lyyhistäikse jokaiselle erittäin) — suonee herrasväki, että minäkin, enhän häirinne herrasväkeä — pyydän anteeksi — — mutta min san! eikö se ole Aatami! Enpä totta tosiaan ollut tuntea, niin sinä olet vanhennut; siunatkoon! harmaita hiuksia ja posket ihan — —
PÖLCKMAN: Nuorenneensako fröökynä sitte luulee? Kylläpä on posket käyneet kellertäviksi. — —
TRALLTUNGA:
Oh hoh, vai fröökynä; niinkö ylpeäksi sitä tullaan, kun rikastutaan?
Suokaa anteeksi herra Pölckman, että sanoin sinuksi niinkuin vanhaa
tuttavaa ainakin, suokaa anteeksi. Mutta mitäs herra Pölckman nyt
Kuopiossa matkustelee?
PÖLCKMAN: On mulla montakin asiaa. Tulin tänne tapaamaan morsiantani ja samalla tiellä kylven muutamia viikkoja; pankeissa myös on vähä toimimista.
TRALLTUNGA: Morsiantanneko? Oletteko herra Pölckman kihloissa? Onko tämä morsiamenne? (osoittaa rouvaa.)
PÖLCKMAN: Ei, ei, tässä ovat appivanhempani.
TRALLTUNGA: Vai niin, vai niin. Toivotan onnea herrasväelle! Rikas vävy. (Auran laulu kuuluu kuusikosta)
KAJAVA: Mikäs se on? Aura laulaa; peijakas kuinka se kuuluu kauniilta. Kyllä mun tulee hyvin ikävä sen tyttötypykän laulua, sillä minä pidän musiikista oikein hurjasti. Muistathan sinä Aatami, että minä ennen puhalsin huilua ja olen viuluakin vähä vingutellut, mutta ei nyt enää tahdo sormet käydä (Aura tulee esiin ja laulaa, toiset kuuntelevat, mutta Pölckman nukahtaa.)