Näin ne pienokaiset tiesi, Juoksit koulukartanoon. — Hiljaa huokas' matkamiesi: "Herra teitä siunatkoon!"
Pohjanmaan naisten valtiopäivä-anomuksia.
[Leikillinen nimipäivä-tervehdys eräälle naisvapauden harrastajalle Savossa.]
Oi terve, jalo naisten ruhtinas! Ja sorrettujen eestä sotilas. — Ma tulen sulon Suomen urholasta, Siis huomannette: tulen Pohjolasta; Tuon tervehdykset sieltä missä Franzén, Tuo kuulu lauloi, syntyi suuri Castrén, Ja missä Suomenkielin ammoin jo Suloiset laulut laski Kallio; Ja lyhyesti, on, se huomatkaa: Se Runeberg'in, Topelius'en maa, Siell' on myös suku suuren Snellman'in Ja kehto kelpo Yrjö Koskisen, Ja monta muuta miestä kuuluisaa, On kasvattanut meille Pohjanmaa. Ja otetaanpa esiin naisten haara: Näät, sielt' on kotoisin Wacklinin Saara. Ja siellä Pohjan ilo-leivoset Iidalle neuvoi lumo-sävelet. Ja Pohjan virtain pauhu, koskein nuotti Emmylle jalon laululahjan tuotti, Ja siellä kolkko halla harmaaparta Soitolle neuvoi Haapasalotarta. Maakunta, jok'on moista antanut, Näin suurta Suomellemme kantanut, Lie toki ansiokas saamaan ne Pykälät, joita tässä pyydämme; Kun jäsenenä sääty-salissa Te vanhain viisas-partain parissa Maan asioita käytte pohtimaan, Niin näitä toivoo naiset Pohjanmaan: Ensiksi, että mekin naiset siellä, Jotk' oomme aivan aseettomat vielä, Saisimme joka aika, jouten, työllä Kävellä tuppi sekä puukko vyöllä; Ja toinen toivo, että ain'iaan, Kun raisu ranskantanssi tanhutaan, Nais-suku vallan sitä johtaa saisi, Mies punastuisi, nainen kuiskuttaisi; Ja sitte toivoo Pohjan vaimo-väki, Ett' uljas, Kuopiosta Puijonmäki Nyt kauniin Waasan viereen siirrettäisiin Ja siihen tähtitorni rakettaisiin, Ja siinä tähtein tutkijoina oisi Vaan naiset, jotka paljain silmin voisi Tarkemmin taivaan merkit tarkastella, Kuin miehet koneilla ja kiikareilla; Ja kosk' ei naisill' ole sitä hintaa. Ett' tähdet kaunistaisi niiden rintaa, Me, vaikka Otavasta ottaisimme Upeimman tähden silloin rintahamme; Myös voisi täällä tarkoin tietoon panna, Kuink' elustelee länness' vanha mamma. Savohon kyllä kukkuloita jää, Jos siirretäänkin poies kumpu tää. — Ja viel' on pyyntö, suuri arvost' aivan: Ett' antaisitte meille kelpo laivan, Joll' etsittäisiin käsiin Pohjoisnapa; Ei kelpaa tässä kehnoin miesten tapa, He sinne, tänne Pohjoismerta liekkuu, Ei löytäin paikkaa, jossa napa kieppuu, Ja senpätähden mailma nurin kasvaa. Kun kukaan ei nyt Pohjoisnapaa rasvaa; Mutt' jospa nainen laivan ohjat saisi, Hän oitis napapiikkiin johdattaisi; Ja että naiskysymys myöskin täällä Sais jalansijan, napapiirin jäällä, Niin sinne hankittaisiin "tidning" uusi, Jok' ilmestyisi viikoss' kertaa kuusi, Ja meistä jäisi yksi taikka kaksi Nord-Pol Tidningin redaktörerskaksi.
Eräälle kihlatulle.
Kevähästä lauletaan, Kukkasista iloitaan, Vaikka vaan ne ovat katoovaiset; Yhden tiedän keväimen, Yhden kulta-kukkasen, Jotka eivät katoa, kuin maiset.
Kultaa täällä halutaan, Tavaroita tahdotaan, Vaikk' usein ne kylmän ilon tuopi; Yhden tiedän tavaran Kallihin ja parahan, Joka autuuden jo maassa luopi.
Yhtä, toista tapailee, Sinne, tänne hapuilee Ihmis-sydän täällä yksinänsä, Eikä löydä kuitenkaan Tyydytystä milloinkaan, Kurjaks' luulee mailman, elämänsä.
Vasta, kun on pyhillä Tosi-lemmen siteillä Sydämehen sydän liittynynnä, Vasta silloin kalleimman, Ikuisen ja ihanan Aarteen on se täällä löytänynnä.
Usein kyllä lausutaan: Aivan arvoton on vaan, Löyhä tunne, korusana, "lempi", Kuitenkin se suuresta Luojan iki-aarteesta Kallihin ja suurin osa ompi.