Hän kantelon ottavi naulastaan, Sen kieliä sormien soittaa, Ja pienoset taukovi itkustaan On rauha ja tyyneys kasvoillaan, Pois soitanto puuttehet poistaa.
Vaan pois isä kääntyi ja — lymmyttää Nuo tulvivat kyynelet koitti; Ja riemusa polska se helkähtää, Se pienoset hyppyhyn viehättää, Vaan uupumus kohta ne voitti.
Ja olkisen vuotehen laidalla Hän siunavi heitä ja huokaa, Mutt' päivä kun alkavi aamulla, Kaikk' aivan on kalpeat vuoteella. — Ei pyydä he koskana ruokaa.
Koulu-elämästä.
Päivä koittelee Kaunis kultainen, Äiti huutelee. "Nouse lapsonen, Siunaa itsesi, Lue läksysi!"
Uni ahdistaa Pienen silmiä, Huoli haihduttaa Unen pilviä: Nousee vuoteeltaan, Koht' on vaatteissaan.
Sitte ahkeraan Luvut lukeepi, Laskee laskujaan, Karttaan katsoopi; Näin on valmis hän Kouluun lähtemään.
Siellä kunnolla Kaikki vastailee, Iloll', innolla Neuvot kuuntelee: Saapi kymmenen Todistuksehen.
Mutta Matti on Kauvan nukkunut, Läksyin luennon Laimin lyönyt, mutt' Nyt se raukka saa Nurkass' mokottaa.
Venelaulu.